Metsätaloudessa edistetään aktiivisesti luonnon monimuotoisuutta. Luonnonhoidon keinoin talousmetsissä parannetaan uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia. Metsäteollisuuden tavoite on kääntää metsälajien uhanalaistumiskehitys laskuun.

‍

Metsät peittävät yli 75 % Suomen maapinta-alasta. Siten myös eläin- ja kasvilajien määrät metsissä ovat suuria. Suomessa arvioidaan elävän noin 50 000 lajia. Niistä lähes puolet elää metsissä.

‍

Metsälajeilla on erilaisia vaatimuksia elinympäristönsä suhteen. Yleisesti voidaan sanoa, että rehevillä kasvupaikoilla kuten lehdoissa lajisto on rikkainta. Myös metsän kehitysvaihe vaikuttaa lajien määrään. Lajimäärä on korkeimmillaan erilaisten häiriöiden kuten metsänhakkuun tai metsäpalon jälkeen. Toisaalta vaikkapa vanhassa metsässä viihtyy hyvin erilainen lajisto.

‍

Moni laji on riippuvainen luonnonmetsän piirteistä kuten vanhoista puuyksilöistä, lehtipuusta ja lahoavasta puusta. Metsälajiston kannalta on tärkeää, että metsä on maisematasolla monipuolinen ja sieltä löytyy elinympäristöjä erilaisiin olosuhteisiin sopeutuneille lajistoille.

‍

Talousmetsän luonnonhoito turvaa monimuotoisuutta

Luonnonhoito tarkoittaa sitä, että talousmetsiin luodaan luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä, jotka hyödyttävät monia metsälajeja. Esimerkiksi säästöpuita jättämällä ja kuolleet puut säästämällä turvataan vanhasta puusta ja lahopuista riippuvaisten lajien tarpeita. Metsänhoidossa kiinnitetään huomiota siihen, että puustossa on monipuolisesti eri puulajeja silloin, kun kasvupaikka sen mahdollistaa.

‍

Luonnonhoito tarkoittaa sitä, että talousmetsiin luodaan luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä, jotka hyödyttävät monia metsälajeja.

‍

Puiden poistaminen ja tulen käyttö ovat myös keinoja edistää monimuotoisuutta. Kulotuksilla luodaan metsiin elinympäristöjä palaneesta puusta riippuvaiselle lajistolle. Lajirikkaita elinympäristöjä kuten lehtoja ja harjujen paahderinteitä hoidetaan poistamalla puita, jotka eivät niihin kuulu. Näin ne säilyttävät luontaiset piirteensä ja kelpaavat jatkossakin elinympäristöksi omalle erityislajistolleen.

‍

Suojellut ja uhanalaiset lajit otetaan huomioon metsätaloudessa

Vuonna 2019 julkaistun Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnin mukaan noin 9 % metsälajeista on uhanalaisia. Osuus on pysynyt samana verrattuna kymmenen vuotta aiemmin tehtyyn arvioon. Huomattavaa on, että metsien uhanalaisista lajeista yli puolet elää lehdoissa ja harjujen paahderinteillä, vaikka näiden elinympäristöjen osuus metsien kokonaispinta-alasta on vain muutaman prosentin luokkaa.

‍

Osa uhanalaisista metsälajeista on lakisääteisesti suojeltuja. Esimerkiksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat on turvattu luontodirektiiviin perustuen. Nämä kohteet rajataan aina metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Vastaavalla tavalla turvataan esimerkiksi suurten petolintujen kuten maakotkan ja sääksen pesäpuut ja monen muun lakisääteisesti suojellun metsälajin esiintymä.

‍

Metsätaloudessa on jo toistakymmentä vuotta ollut käytössä uhanalaisten lajien huomioon ottamisen toimintamalli. Toimintatavan ansiosta uhanalaisten lajien esiintymistä saadaan tieto metsänomistajien ja metsätalouden ammattilaisten käyttöön, ja esiintymät voidaan ottaa huomioon metsätaloustoimien suunnittelussa. Myös metsäsertifioinnissa asetetaan vaatimuksia uhanalaisten lajien huomioon ottamiselle. Yli 90 % talousmetsiemme pinta-alasta on sertifioitua metsää, joten sertifioinneilla on suuri vaikutus metsätalouden käytäntöihin.

‍

Metsätaloudessa on jo toistakymmentä vuotta ollut käytössä uhanalaisten lajien huomioon ottamisen toimintamalli.

‍

Uhanalaisia lajeja löytyy talousmetsistä koko ajan enemmän, koska luonnonhoito on tuonut talousmetsiin niitä hyödyttäviä rakennepiirteitä kuten kuollutta puuta. Kehitys on toivottua. On kuitenkin pidettävä huolta, että kannusteet luonnonhoitoon säilyvät jatkossakin. Aktiivisilla ja vapaaehtoisilla toimilla aikaan saatu monimuotoisuuden lisääntyminen ei saa johtaa metsien käytön rajoittamiseen.

‍

Metsäteollisuus tekee yhteistyötä monimuotoisuuden edistämiseksi

Metsäteollisuus on vastuullisuussitoumuksissaan asettanut tavoitteekseen kääntää metsälajien uhanalaistumiskehitys laskuun. Keinoihin kuuluvat talousmetsien luonnonhoidon sekä metsien ja soiden vapaaehtoisen suojelun edistäminen. Esimerkiksi metsäteollisuuden yhteisessä Lisää lahopuuta talousmetsiin -ohjelmassa on tehty jo vuosia toimia monimuotoisuuden kannalta tärkeän lahopuun lisäämiseksi. Hiljattain käynnistettiin lehtojen hoidon toimintaohjelma, jossa parannetaan valmiuksia tunnistaa erilaisia lehtoja ja valita niihin parhaiten soveltuvat käsittelytavat.