Metsien käyttö on puhuttanut parina viime vuonna enemmän kuin vuosikymmeniin. Metsäteollisuuden suunnittelemat ja toteuttamat investoinnit luovat työtä ja hyvinvointia eri puolille Suomea, mutta ovat samalla herättäneet huolta metsien hiilinieluista ja monimuotoisuudesta. Vilkkaassa metsäkeskustelussa vähälle huomiolle on jäänyt se, että vapaaehtoinen metsäsertifiointi tarjoaa toimivan työkalun todentaa, että tuotteen puuraaka-aine tulee kestävästi ja vastuullisesti hoidetuista metsistä.
Sertifioinnin juju on, että metsien käytön kestävyyttä tarkastellaan samanaikaisesti kaikkien kestävyyden osa-alueiden kannalta. Kestävässä metsänhoidossa luontoarvot ja puuntuotanto ovat tasapainossa – metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien kulttuuri- ja virkistysarvot säilytetään samalla kun harjoitetaan tuottavaa ja sosiaalisesti kestävää metsätaloutta.
Ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet ja näkökulmat tulee huomioida tasa-arvoisesti, jotta takaamme metsien käytölle pitkäjänteiset edellytykset. Olisi helppoa maksimoida vain yhtä näistä tavoitteista. Kaikkien kolmen tavoitteen yhteensovittaminen samanaikaisesti sen sijaan vaatii kompromisseja ja laajaa tarkastelua.
Maailmanlaajuisia metsäsertifiointijärjestelmiä on kaksi: FSC ja PEFC. Ne tarjoavat pohjan metsien kestävän ja vastuullisen käytön vaatimuksille, joita sovelletaan kunkin maan olosuhteisiin. Kummankin järjestelmän kansallisia metsänhoidon kriteerejä päivitetään parhaillaan. Metsäteollisuus on aktiivisesti mukana molempien järjestelmien kehitystyössä.
Sertifioinnin vaatimukset syntyvät eri tahojen yhteistyön tuloksena. Parhaiten vaatimuksiin ja kriteereihin pystyy vaikuttamaan olemalla itse mukana prosesseissa. Lopputulos on sitä tasapainoisempi, mitä laajemmin erilaisia näkemyksiä ja osaamista työryhmissä ja kuulemisissa jaetaan.
Metsäsertifiointi on oiva työkalu osoittaa, että puutuotteiden raaka-aine tulee kestävästi ja vastuullisesti hoidetuista metsistä. Maailmalla metsiä on sertifioitu vain noin 10 prosenttia. Suomen talouskäytössä olevista metsistä vastaava luku on yli 90 prosenttia, kun esimerkiksi Ruotsissa kattavuus on noin 65 prosenttia. Olemme kattavuudessa Euroopan kärkitasoa! Sillä, mihin suuntaan järjestelmiä kehitetään, on siis merkittävä vaikutus Suomen metsien tuottamiin hyötyihin – nyt ja tulevaisuudessa.
