Monimuotoiset ja elinvoimaiset metsät ovat metsäteollisuuden toiminnan perusta. Metsien vapaaehtoinen suojelu ja talousmetsien luonnonhoito ovat avainasemassa, kun metsäisten luontotyyppien tilaa parannetaan Suomessa.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden toinen arviointikierros on saatu päätökseen. Tällä kertaa arvioinnissa käytettiin uutta Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton menetelmää. Arvioinnissa luontotyyppien vallitsevaa tilaa vertaillaan menneeseen, tällä kertaa osittain vuoden 1750 tilanteeseen. Tulokseksi on odotetusti saatu, että moni luontotyyppi on 250 vuoden takaisista, esiteollisista ajoista muuttunut harvinaisemmaksi.
Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen on toden teolla herätty muutama vuosikymmen sitten. Vaikka metsäluonnossa monet muutokset tapahtuvat hitaasti, on myönteistä kehitystä nähtävissä: lehtipuuston osuus on lisääntynyt, puusto on järeytynyt ja esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, järeitä haapoja on aikaisempaa enemmän. Viime vuosina metsäteollisuus on yhdessä muun metsäalan kanssa panostanut erityisesti lahopuun määrän lisäämiseen talousmetsissä. On odotettavissa, että toimintatapamuutokset alkavat vähitellen tuottaa positiivisia tuloksia luonnon monimuotoisuuteen.
Uhanalaisuusarvioinnista otettiin opiksi: konkreettisia toimia monimuotoisuuden hyväksi
Kymmenen vuotta sitten toteutetun luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin jälkeen tehtiin laajassa yhteistyössä toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi. Näitä toimia on toteutettu aktiivisesti metsäalalla. Esimerkiksi metsälakiin lisättiin suojeltavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, metsänhoitosuositukset on uudistettu ja lahopuun lisäämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Uusien luontotyyppien uhanalaisuutta koskevien tulosten myötä toimia metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi on edelleen tehostettava.
Erittäin keskeisessä roolissa lainsäädännön ja metsäsertifioinnin lisäksi on ollut metsien vapaaehtoinen suojeluohjelma METSO. Jotta hyvä kehitys metsien suojelupinta-alan lisääntymisessä jatkuu, on METSO-ohjelman rahoitus ja henkilöresurssit turvattava myös tulevalla hallituskaudella.
Talousmetsissä monimuotoisuustyön vaikuttavuutta voidaan jatkossa parantaa kohdentamalla toimenpiteitä erityisesti sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Tähän esimerkiksi maisematason suunnittelu ja paikkatietoratkaisut tuovat uudenlaisia mahdollisuuksia.
Metsäteollisuus haluaa jatkossakin mukaan suunnittelemaan yhdessä toimia, joilla parannetaan metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa. Sekä toiminnan suunnittelussa että toteutuksessa laaja yhteistyö tuo parhaat tulokset.
