Tilastokeskuksen pikaennakko Suomen maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöistä kohahdutti toukokuun lopussa. Maankäyttösektorin kokonaisnielu oli muuttunut päästölähteeksi. Metsät ovat edelleen merkittävä nielu. Metsien kasvun väheneminen on johtanut kuitenkin osaltaan siihen, että metsien nielu on pienentynyt.
‍

Vaikka esiraportin luvut voivat vielä muuttua, tilanne on haastava ja siihen pitää reagoida. Muuttuneen tilanteen seurauksena tarvitsemme vaikuttavia toimenpiteitä maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi ja metsien kasvun lisäämiseksi.
‍

Mitä vuonna 2021 sitten tapahtui? Metsämaiden nielu kyykkäsi, puutuotteiden nielu kasvoi ja muualla ei tapahtunut juuri mitään muutosta. Ensimmäinen ja viimeinen ovat huonoja uutisia.
‍

Metsämaiden hiilinielun pienenemisen taustalla on useita syitä. Metsiennielut menevät vuosittain ylös tai alas markkinahakkuiden seurauksena. Keskeinen muutos on kuitenkin tapahtunut runkopuun vuosittaisessa kasvussa, joka on valtakunnallisen metsien inventoinnin uusimpien tulosten mukaan laskenut noin 108 miljoonasta kuutiometristä 103,2 miljoonaan kuutiometriin.
‍

Puuston kasvun pieneneminen on seurausta erityisesti Pohjois-Suomen metsien ikäluokkarakenteen muutoksesta. Sodan jälkeen tarvittiin paljon puuta. Nämä hakkuiden jälkeen uudistetut metsät ovat siirtyneet hitaamman kasvun vaiheeseen eikä nopeasti kasvavia nuoria kasvatusmetsiä ole tullut korvaamaan kasvun hidastumista. Jos esimerkiksi 80-luvulla olisi metsiä uudistettu pohjoisessa enemmän, tilanne voisi olla nielujen osalta toinen. Lisäksi tutkijat on esittäneet arvioita, että myös muutokset hakkuissa ovat voineet vähentää metsien kasvua. Näitä kasvua alentavia tekijöitä tulee nopeasti tutkia, jotta toimet kasvun kääntämiseksi saadaan nopeasti käyttöön. Samanaikaisesti on ehkäistävä metsäkatoa.
‍

Maaperäpäästöjen vähentäminen on myös tärkeää sekä maataloudessa että metsissä. Metsien osalta kivennäismaiden maaperä on nielu, mutta turvemaiden päästölähde. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan vähentää maaperäpäästöjä menetelmälle sopivilla turvemailla. Kyseinen menetelmä ei kuitenkaan sovellu kaikille turvemaille, joten järkevien kohteiden tunnistamiseen tarvitaan tietoa ja osaamista.
‍

Metsänomistajat päättävät metsien hoidosta omien tavoitteidensa mukaisesti. Ilmaston kannalta viisaissa toimenpiteissä tarvitaan usein investointeja. Investointien tekeminen puolestaan edellyttää kannattavuutta ja uskoa tulevaan. Jos metsänomistajien uskoa metsätalouden järkevyyteen ja merkitykseen horjutetaan joko kansallisesti tai EU-tasolla, metsänomistajan investoinnit jäävät usein tekemättä. Se näkyy heti myös jalostavassa teollisuudessa.
‍

Ilmastopaneeli reagoi välittömästi LULUCF-sektorin päästöjä koskeviin ennakkotietoihin ja vaati kiireellisiä toimia nettonielun vahvistamiseksi. Paneeli painotti maaperäpäästöjen vähentämistä, metsäkadon merkittävää vähentämistä sekä esimerkiksi metsien kasvun vahvistamista lannoituksin. Metsäteollisuus kannattaa kaikkia yllä mainittuja toimenpiteitä.
‍

On selvää, että puunkorjuun määrät vaihtelevat jatkossakin vuosittain globaalien markkinoiden seurauksena. Tämän seurauksena maankäyttösektorin ilmastopolitiikassa tulee keskittyä toimenpiteisiin, jotka eivät ole sidoksissa globaaleihin trendeihin. Maa- ja metsätalousministeriön valmistelemassa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa onkin näin tehty. Nyt tarvitaan aktiivisia nielua lisääviä toimia, ei passivoitumista.

‍