Suomi aikoo käyttää omaa osuuttaan EU:n elvytyspaketista hiilineutraaliuden vauhdittamiseen. Osa kansallisesti toteutettavasta Kestävän kasvun ohjelmasta  kohdistetaan innovaatiotoimintaan, joka tähtää kestävän talouskasvun vauhdittumiseen sekä investointeihin, jotka palvelevat talouden rakennemuutosta. Valtiovarainministeriön toiveissa on, että ohjelmalla rahoitettavat hankkeet turvaisivat samalla myös Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.

‍

Kaikki tämä olisi tietysti erittäin tervetullutta, joten on paikallaan pohtia, miten Suomen kahden, kolmen miljardin euron potista saataisiin paras mahdollinen hyöty. Yksi ohjaava periaate on yli muiden: vaikuttavimmat investoinnit löytyvät markkinaehtoisesti.

‍

Markkinaehtoisuus tarkoittaa luottamista siihen, että yritykset tietävät poliitikkoja tai virkamiehiä paremmin, mihin – minkälaisiin investointeihin ja millaiseen tuotekehittelyyn – rahoitusta kannattaa suunnata. Kun yritykset voivat hakea investointeihinsa rahoitusta liiketoiminnallisesta näkökulmasta, ne pääsevät koko painollaan vauhdittamaan yhteiskunnan vihreää siirtymää ja energiasektorin murrosta.

 

Elvytyshuumassa olennainen tahtoo unohtua: vihreä ja vireä talous voi syntyä ainoastaan investointien kautta. Teolliset investoinnit voivat toteutua vain, jos raaka-aineiden, energian ja osaamisen saatavuus tukevat kansainvälistä kilpailukykyä. Miljardipuheet tai edes tyrkyllä olevat miljardit eivät laukaise investointeja, mikäli toimintaympäristö on kuoppainen. Tämä pitää kutinsa ennen ja jälkeen elvytyksen sekä sen aikana.

‍

Yritykset ovat siten siirtymässä avainasemassa, ei hallinto. Koska siirtymä tehdään yrityksissä ja valtaosin yritysten hankkeilla, houkuttelevan investointiympäristön rakentaminen tulee saada elvytyksen rinnalla vauhtiin.  

‍

Hiilineutraalisuuteen sitoutuneet metsäteollisuuden yritykset pyrkivät omalta osaltaan kasvattamaan rooliaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä pääasiassa kahdella tapaa: vähentämällä omia päästöjään sekä tarjoamalla koko ajan enemmän ja parempia vaihtoehtoja fossiilisista raaka-aineista valmistetuille tuotteille. Metsäteollisuus on ilmastoteoissaan jo pitkällä: jo tänään Suomessa valmistetuista tuotteista syntyy ilmastohyötyä viisinkertaisesti verrattuna toimialan omiin päästöihin.

‍

Kun metsäteollisuus kiihdyttää ilmastotekojaan, se siis investoi lisää energiatehokkuuteen ja tuotantoprosessien ympäristöystävällisyyteen. Samalla toimiala panostaa huomattavasti myös aineettomiin investointeihin: fossiilisia raaka-aineita korvaavien tuotteiden kehittämiseen ja teollisen mittakaavan läpimurtoihin.

‍

Parhaimmillaan kansallinen kestävän kasvun ohjelma edistäisi näitä tarpeellisia aineellisia ja aineettomia investointeja nojaamalla yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön, paljon puhutun PPP-malli (private-public-partnership) mukaisesti, jota vientiteollisuus on laajasti peräänkuuluttanut.

Markkinaehtoisuuden hyödyntäminen tarkoittaa yrityslähtöisyyden lisäksi avoimen kilpailun turvaamista. Siksi elvytyspaketin toteuttamisessa kannattaa panna erityistä painoa kilpailun vääristymisen välttämiselle. Se tarkoittaa esimerkiksi teknologianeutraliteetin ja valtiontukisääntöjen vaalimista sekä kansallisesti että EU-tasolla.

‍

Onnistuessaan elvytyspaketti voi pelata hyvin yhteen EU:n Green Deal -politiikan kanssa.  Kokonaistavoite pitää kuitenkin pitää kirkkaana mielessä, sillä esimerkiksi paraikaa valmisteltava kestävän rahoituksen sääntely nostaa esille ristiriitoja. Kestävän rahoituksen sääntely saattaa rajoittaa biopohjaisen kiertotalouden mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen ratkomisessa, jos rahoituskriteeristön ulkopuolelle jätetään kansainvälisen vertailun kestävä pohjoismainen metsätalous ja jos fossiilittomia energialähteitä kohdellaan epätasa-arvoisesti, kuten komission luonnoksessa on ehdotettu.

‍

Kun EU:n 750 miljardin elvytyspaketti johtaa joka tapauksessa EU:n ennätysmäiseen velkaantumiseen, tulee paketin toimeenpanolta vaatia vaikuttavuutta. Jos investointirahoitus pirstoutuu kovin pieniin kansallisiin hankepuroihin, sen vaikuttavuus voi jäädä heikoksi. Laajempiin investointikokonaisuuksiin keskittyminen on todennäköisesti myös kustannustehokkaampaa.

‍