Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset huomioivat linnuston metsänkäsittelyssä kattavasti. Yritykset noudattavat laajasti Metsänkäsittely ja linnusto -oppaan ohjeita ja suosituksia, jotka ohjaavat muun muassa metsänsuunnittelua, uudistushakkuita, raivauksia, energiapuunkorjuuta, maanmuokkausta, kulotusta, taimikonhoitoa, ennakkoraivauksia, kasvatushakkuita, kunnostusojitusta ja tienrakennusta.
Uudistushakkuiden osuus metsätalousmaasta on vuosittain alle 1 %, ja uudistushakkuita ja kasvatushakkuita tehdään yhteensä noin 2,5 % metsätalousmaasta vuosittain. Suurin osa hakkuista ajoittuu pesimäajan ulkopuolelle ja pesimäaikaisia hakkuita on rajoitettu erityisesti rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä sekä korvissa ja rantametsissä, joissa pesimätiheys on korkein. Näihin metsiin kuuluvat tuoreet kankaat ja sitä rehevämmät metsät (MT, OMT, OT) sekä vastaavat turvemaat. Näiden alueiden kokonaispinta-ala on kuitenkin pieni. Lisäksi on hyvä muistaa, että pesimätiheys vaihtelee myös maantieteellisesti, eikä pelkästään metsätyypin mukaan.
Linnuston elinolosuhteita parannetaan myös laajasti käytössä olevilla luonnonhoitotoimilla. Suojavyöhykkeet, riistatiheiköt, pysty- ja maalahopuut sekä tekopökkelöt tarjoavat linnuille sekä suojaa että ravintoa. Nämä toimenpiteet edistävät pesimärauhan säilymistä ja monimuotoisen lajiston turvaamista. Myös metsänomistajien näkökulma ja toiveet huomioidaan metsien käsittelyssä.
ELY-keskukset ovat viime aikoina tiukentaneet ajallisia hakkuurajoituksia suurten petolintujen pesien lähistöllä, ja kaikki viranomaisilta tulleet ohjeistukset on otettu kattavasti käyttöön. Yritykset seuraavat suositusten ja ohjeiden noudattamista omavalvonnalla ja tietojärjestelmäkontrolleilla. Lisäksi yrityksillä on käytössään kattava metsätieto ja saatavilla oleva luontotieto, ja metsänomistajien näkökulma ja toiveet otetaan huomioon metsien käsittelyssä.
Metsätehon opas: Metsänkäsittely ja linnusto
Ympärivuotisen toiminnan mahdollistaminen on kaiken perusta
Nykyiset rajoitukset, ohjeet ja suositukset tuovat kausivaihtelua puunkorjuuseen. Muita kausivaihtelua aiheuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi kelirikko ja myrskytuhot. Jos hakkuita rajoitetaan tiettynä aikana, hakkuut siirtyvät muille kuukausille, mikä vaikuttaa merkittävästi metsäteollisuuden arvoketjuun.
Hakkuurajoitusten ja aikarajoitusten käyttöönotto aiheuttaisi merkittäviä haasteita metsäalalle ja koko puuraaka-aineen arvoketjulle. Lyhyemmät korjuujaksot johtaisivat kaluston ja työvoiman saatavuusongelmiin, mikä pahentaisi jo olemassa olevaa työvoimapulaa. Seisokit ja lomautukset siirtäisivät osaavaa työvoimaa muille aloille, ja korjuun kausiluonteisuus lisäisi ylitöitä, pimeässä työskentelyä, työtapaturmia sekä kaluston kulumista.
Varastointitarpeen kasvu toisi mukanaan merkittäviä lisäkustannuksia, ja varastopaikoista olisi pulaa. Pitkä varastointi heikentäisi puutavaran laatua ja lisäisi hyönteisvahinkojen riskiä. Samalla hakkuurajoitukset pidentäisivät kuljetusmatkoja, mikä nostaisi kustannuksia ja päästöjä.
Puutavaraa käyttävien laitosten toiminta kärsisi toimituskatkoista, mikä heikentäisi kannattavuutta, työpaikkojen säilymistä ja tuotteiden saatavuutta. Häiriöt näkyisivät koko arvoketjussa, ja rajoitusten seurauksena EU:n ulkopuolelta tuotavan raakapuun ja puutuotteiden määrä kasvaisi. Koska hakkuut eivät olisi mahdollisia ympäri vuoden, uusiutuvan puuraaka-aineen käyttö vähenisi, mikä lisäisi fossiilisten raaka-aineiden käyttöä ja heikentäisi ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Metsätehon selvityksen mukaan vuoden 2020 kustannusvaikutuksiin on lisättävä 22,6 % indeksikorotus. Nykyisillä rajoituksilla, ohjeilla ja suosituksilla linnusto osataan jo ottaa hyvin huomioon, ja asiaa pidetään yritysten ja yrittäjien puolesta tärkeänä.
