Laiton lakko kuulostaa pahalta, poliittinen mielenilmaus sen sijaan paremmalta. Niin tai näin, molemmat tuhoavat Suomen talouden perustaa.

Palkansaajien suuri mielenilmaus säästöjä ja leikkauksia vastaan ei synnyttänyt odotettua kaaosta liikenteessä, mutta paperitehtaissa lasketaan tuotantoseisokin aiheuttamia miljoonatappioita. Paperimiehet ovat teollisuuden parhaiten palkattua väkeä, mutta se ei estä tekemästä kiusaa työnantajalle.

Palkkojen nousukierre on jatkunut läpi suhdanteiden aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Peiliin katsomisen paikka on myös työnantajilla, jotka tarttuivat takavuosina aina devalvaatioon, kun kilpailukyky oli uhattuna. Tuontihintojen nousun ja maataloustuloneuvottelujen kautta devalvaatiot siirtyivät aina kotimaisiin kustannuksiin. Devalvaatio on nyt poissa laskuista, mutta lakkoherkkyys on jäljellä.

Lakkoase on nostanut palkkoja yhtä tehokkaasti kuin devalvaatio. Virkamiesten ja opettajien palkat nousivat lakkoilemalla 1980-luvulla ja terveydenhoitoala hankki lakkoaseella itselleen 2000-luvun kovimmat palkankorotukset. Yksityisellä puolella lakolla uhkaaminen ja muutaman päivän seisokit ovat usein riittäneet nostamaan palkkoja. Kymmenen vuotta sitten metsäteollisuuden työkiistat johtivat kuuden viikon työsulkuun.

Vanha vastakkainasettelu sopii huonosti maailmanlaajuiseen vapaaseen kilpailuun. Kiivain ammattiliittosiipi pitää työnantajaa yhä riistäjäkapitalistina. Vastaavasti vanhoillisimmat työnantajat kohtelevat ihmisiä tunteettomina tuotannontekijöinä, vaikka molempien etu olisi sopia ja saada yritykset menestymään Suomessa. Kymmeniä tuhansia työpaikkoja on menetetty jääräpäisyyden vuoksi.

Palkansaajapuolen kiihkeimmät vaatimukset paljastuivat kuljetusyrittäjä Jukka Siilin haastattelussa Helsingin Sanomissa. AKT oli uhannut mafiamaiseen tyyliin pysäyttää yrityksen kuljetukset, jos Siili ei liittyisi työnantajajärjestöön. Yhtä jyrkkiä äänenpainoja on kuultu hallituksen työelämäpakettia vastaan. Palkansaajajärjestöjen halu asettaa työttömyys joustavien työehtojen edelle tuhoaa työpaikkoja ja vähentää yritysten investointihaluja.

Lakkoiluun suhtaudutaan Suomessa lempeämmin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, missä poliittiset lakot on kokonaan kielletty. Suomi on jäänyt 2000-luvulla jälkeen näistä tärkeimmistä kilpailijamaista, joten yhtään ylimääräistä etumatkaa ei pitäisi enää antaa. Sen luulisi myös työntekijäpuolen ymmärtävän.

Lakkoilusta on toivottavasti tulossa muinaisjäänne, johon takertuvat enää kaikkein pahimmat änkyrät. Aika pieni osa palkansaajista intoutui osoittamaan mieltään hallitusta vastaan. Ajan henki voi johtaa palkansaajajärjestöjen mahtiaseman lopulliseen murenemiseen. Vireillä on kansalaisaloite ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamisesta ja kampanja liitosta eroamisen puolesta.