♫ Oi kuusipuu… ♫



♫ Taatto, taatto lähti innoissaan, joulukuusen hankintaan… ♫

♫ Kuusi seisoo permannolla… ♫

♫ Joulupuu on rakennettu… ♫

Kuinkahan monessa joululaulussa joulupuumme, kuusi mainitaankaan. Joulukuusia on tuotu koteihin jo yli sata vuotta, joten perinne on pitkä ja käytäntö on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Yksi tärkeistä joulunvieton tavoista on kuusen hakeminen ja valinta. Monet muistoni maalla vietetyistä jouluista liittyvät juuri kuusen hakuun. Sopivan puun valitseminen oli tarkkaa puuhaa, tuuheat ja tanakat oksat piti olla. Monena talvena hangessa kahlaaminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta aina löytyi hyvä yksilö. Useasti palattiin ensimmäiseen katsomaamme kuuseen, mutta aina piti katsella ja vertailla useampia. Kuusi tuotiin sisälle vasta aattona, ja vintillä säilytetyt, vanhat koristeet kaivettiin vuodesta toiseen koristamaan joulupuuta. Alkuaikoina kynttilätkin olivat vielä aitoja, mutta myöhemmin siirryttiin sähkökynttilöihin turvallisuudenkin takia.

Nykyisin kaupunkijouluissa kuusi voi olla pieni tai vähän isompi – tai se voi olla ulkonakin koristamassa valoineen pihaa vuoden pimeimpään aikaan. Ulkona koristeina voi olla myös talipalloja, jolloin pikkulinnutkin välillä ilahduttavat käynnillään. Perinne säilyy, mutta muuttaa ajan myötä muotoaan kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Ikivihreät havupuut edustavat länsimaisessa kuvasymboliikassa ikuisen elämän ja taivaallisen paratiisin vertauskuvia. Kuusi onkin sopiva puulaji tuomaan vehreyttä talven keskelle. Se on Suomen toiseksi yleisin puulaji ja siten tärkeää raaka-ainetta monille metsäteollisuuden tuotteille. Itsenäisen Suomen kunniaksikin on istutettu kuusia, ensin 50-vuotiaalle kotikuusia ja tänä vuonna 100-vuotiaalle tulevaisuuden kuusia.

Kun joulu päättyy, viedään kuusi pois, mutta ensi vuonna hän saapuu taas lailla ystävän, kuten laulussakin lauletaan. Näin perinne jatkuu.

joulukuusi