Metsäteollisuuden selluinnovaatiot synnyttävät uutta liiketoimintaa, mutta vaativat rahaa, riskinottoa ja aikaa. Uusia innovaatioita voidaan edistää niin sanotulla kumppanuusmallilla.

Metsäteollisuuden päätuotteista sellu on nousemassa uuteen kukoistukseen. Suomessa sellua on valmistettu yli 130 vuotta, mutta lähivuosikymmeninä puukuitujen odotetaan taipuvan uudenlaisten innovaatioiden lähes loputtomaksi sammoksi.

Jo nykytutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että puukuitupohjaista sellua voidaan jalostaa tekstiilien raaka-aineeksi. Selluinnovaatioiden avulla voidaan siis vallata markkinoita ympäristölle raskaalta puuvillalta sekä polyesterin kaltaisilta keinokuiduilta. Sellua jalostetaan myös korvaamaan muovia melkein kaikenlaisissa käyttökohteissa: tietysti pakkauksissa mutta myös ajoneuvoissa, huonekaluissa ja vaikkapa elektroniikassa.

Ratkaisevaa on, että selluinnovaatiot vauhdittavat siirtymää hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Sellu on materiaalina uusiutuva, kierrätettävä, biohajoava ja se toimii hiilen varastona.

Innovaatioiden polku ideasta markkinoilla myytäviksi tuotteiksi ja palveluiksi on pitkä ja monivaiheinen. Ennen kuin sellun uudet innovaatiot päätyvät tuotantoon ja kuluttajien käyttöön laajassa mittakaavassa, tarvitaan tutkimusta, kokeiluja ja kilpailukykyinen investointiympäristö. Monivuotisen tutkimuksen ja tuotekehityksen lisäksi joudutaan tekemään myös merkittäviä panostuksia soveltuvan tuotantoteknologian kehittämiseen.

Innovaatioita voidaan edistää yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusmallilla. Public Private Partnership (PPP) -muotoiset mallit ovat yksi maailmalla hyväksi todettu yhteistyömuoto.

PPP-mallissa voimavaroja kohdennetaan yritysten ja valtion yhdessä määrittelemille vahvuusalueille, kuten kierto- ja biotalouteen. Ensin määritellään keinot, joilla investointeja ja kilpailukykyä kehitetään.

Yritysvetoisuus on olennaista, koska lopulta markkinoille tuodut kaupalliset tuotteet ratkaisevat, saavutetaanko yhteistyön tavoitteet.

PPP-mallissa riskit jaetaan yritysten ja valtion kesken. Näin riskit eivät nouse yksittäisen yrityksen kannalta niin suuriksi, että innovaatiohankkeet jäävät toteuttamatta. Tähtäimessä on aina uuden liiketoiminnan synnyttäminen ja olemassa olevan kilpailukyvyn parantaminen.

Yritykset yleensä sitoutuvat PPP-mallin mukaiseen innovointiin, kun rahoituspäätökset tehdään pitkäjänteisesti ja muutokset ovat ennakoitavissa hyvissä ajoin. Esimerkiksi Ruotsissa sitovia päätöksiä tehdään yli hallituskausien, jopa 12 vuoden aikajänteellä.

Metsäteollisuuden suuret yritykset ottavat hankkeissa mielellään roolia ekosysteemien vetureina. Tutkimuslaitokset synnyttävät uutta tietoa, ja kasvuyritykset taas pääsevät skaalaamaan ratkaisujaan globaalimarkkinoille. Olennaista on, että korkea-riskiset markkinakokeilutkin luetaan osaksi innovaatioiden kehitysprosessia.