Suomi on puun luvattu maa, mutta puurakentamisen alalla emme ole kehityksen kärjessä. Puurakentamista on pyritty edistämään vuosien varrella jo useissa strategioissa ja jopa hallitusohjelmissa, mutta konkreettisiin tuloksiin ei ole päästy. Teot ovat jääneet puheiden tasolle.Pientalo- ja kesämökkirakentamisessa puun asema on vahva, mutta kerrostalojen ja julkisten rakennushankkeiden puolella betoni ja teräs jyräävät edelleen. Mikäli puurakentamisesta ja siihen liittyvästä osaamisesta halutaan merkittävä vientituote, on kotipesä ensin laitettava vireeseen.

Kun rakentamisessa siirrytään yhä enemmän kohti nollaenergiataloja, rakennusmateriaalien hiilijalanjäljen merkitys korostuu. Tässä puu on ylivertainen muihin materiaaleihin verrattuna, koska valmistukseen ei kulu merkittävää määrää energiaa. Päinvastoin, puinen rakennus on hiilivarasto. Puun on myös kotimainen ja uusiutuva luonnonvara.

Puurakentamisen reunaehdot ovat piakkoin kunnossa, kun uudistettavana olevat rakennusmääräykset ja paloturvallisuussäädökset saadaan voimaan ja kun standardit erilaisista rakenteista ja liitoksista valmistuvat. Sen jälkeen suunnittelijat ja rakentajat eivät enää ole riippuvaisia vain yhdestä toimittajasta, ja avoimet kilpailutukset onnistuvat.

On täysi syy uskoa, että puurakentamisen hintakilpailukyky tulee pitkällä aikavälillä olemaan hyvä. Suomessa ei kuitenkaan ole osaamista ja rutiinia puisten kerrostalojen tai suurten julkisten rakennusten tekemiseen, ja siksi kustannuksissa on vähintäänkin epävarmuutta. Sen tähden puurakentamisbuumin nopeaksi edistämiseksi tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä.

Asuinkerrostalojen puolella yksinkertaisinta olisi, että julkisesti tuetussa asuntorakentamisessa annettaisiin puurakentamisvelvoite. ARA:n tukiin voitaisiin liittää vaikkapa ehto, että vähintään 25 prosenttia hankkeista pitää toteuttaa puusta. Näin syntyisi riittävästi kysyntävolyymia niin, että rakentajilla olisi kannuste ryhtyä tosissaan toimeen.

Julkisten rakennusten kuten koulujen, urheilu- ja kulttuuritalojen tai vanhusten palvelukeskusten osalta on todennäköisesti tarpeen varata muutamaksi vuodeksi erityinen investointituki puurakentamisen edistämiseksi.

Julkisesta rakentamisesta vastaavat pääosin kunnat, joilla on jatkuva rahapula. Jos puinen urheiluhalli on kymmenen prosenttia kalliimpi kuin teräbetoniviritys, niin kunnat valitsevat varman ja totutun rakentamistavan. Määräaikainen investointituki puuhankkeille avittaisi kuntia tekemään puuta suosivia päätöksiä. Tahtotilaa puisten rakennusten tekemiseen löytyy – kyse on vain rahasta.

Puurakentamisen edistäminen on kansallinen etu: on viisasta rakentaa kotimaisista ilmastoystävällisistä raaka-aineista. Lisäksi puurakentamisesta ja sen osaamisesta voi syntyä merkittävä vientiala.

Paperin ja sellun tuotannon pitkän aikavälin näkymä ei ole mielestäni kovin ruusuinen. Metsäsektorimme tarvitsee uusia puujalkoja: puurakentamisen ja puutuoteteollisuuden puolella on nähtävissä suuria mahdollisuuksia.

Puu tulee pitkällä tähtäimellä olemaan voittaja rakennusalalla. Tätä kehitystä on syytä vauhdittaa valtiovallan toimenpitein nyt – eli tulevassa hallitusohjelmassa.