Muistatteko vielä uutisia muutaman vuoden takaa siitä, että mustikka olisi vähentynyt? Ei olekaan. Tämäkin tieto varmistui, kun Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry julkaisivat viime viikolla monimuotoisuustiekartan. Tiekartan taustalla on laaja tutkimushanke, jossa kartoitettiin metsäluonnon nykytilaa ja tulevaa kehitystä sekä keskeisten monimuotoisuustoimien vaikutuksia uhanalaisiin metsälajeihimme.
‍

Tutkimushanke on maailman mittakaavassa uraauurtava. Luonnon nykytilan ja tulevan kehityksen lisäksi siinä tarkastellaan myös teknologian mahdollisuuksia metsäluonnon monimuotoisuuden mittaamisessa ja seurannassa.
‍

Tiekartta tuo erinomaisia uutisia metsänomistajille ja koko metsäsektorille: 1990-luvulta lähtien jatkunut työ metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi on tuottanut hyviä tuloksia. Etelä-Suomessa lehtipuun määrä on lähes kaksinkertaistunut 40 vuoden aikana, monimuotoisuudelle erityisen tärkeää haapaa on tuplasti enemmän.
‍

Vuosituhannen vaihteessa Suomeen rantautunut vapaaehtoinen metsäsertifiointi (PEFC ja FSC) näkyy tutkimuksessa selvästi. Sen myötä hakkuukohteille jätetyn elävän puuston määrä on kasvanut merkittävästi. Samaan aikaan kuolleen runkopuun määrä on sekin lähes kaksinkertaistunut Etelä-Suomessa.
‍

Vuoteen 2050 ulotettu mallinnus näyttää, että positiivinen kehitys jatkuu. Kehityksen alkuvaiheen vahvoina ajureina ovat uudet, tänä vuonna voimaan astuneet FSC:n ja PEFC:n metsänhoidon standardit. Parannettavaakin toki on. Esimerkiksi suolajisto on taantunut, koska viime vuosisadalla ojitetut suot jatkavat kuivumistaan, eivätkä olosuhteet enää sovi suolajistolle.
‍

Hyvää työtä on tehty ja työtä tulee edelleen jatkaa ja kehittää. Monimuotoisen suomalaisen metsäluonnon taustalla ovat jatkossakin kotimaiset puulajit sekä tutut ja tutkitut arjen valinnat:
‍

- Lehtipuiden ja sekapuustoisuuden lisääminen monipuolistaa metsälajistoa ja auttaa metsiä kestämään erilaisia tuhoja sekä sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

- Lahopuun määrän ja laadun lisäämisestä hyötyvät tuhannet lahopuusta riippuvaiset lajit. Jo olemassa oleva kuollut puu on tärkeää jättää metsään.

- Arvokkaat elinympäristöt ovat monimuotoisuuskeskittymiä, joiden turvaaminen ylläpitää niiden monipuolista lajistoa. Näitä ovat muun maussa purot ja lähteet.

- Yksittäisistä elinympäristöistä tärkeitä ovat lehdot ja paahteiset alueet. Ne muodostavat vain pari prosenttia metsäpinta-alastamme, mutta niissä elää yli puolet uhanalaisista metsälajeistamme. Nämä metsät tarvitsevat aktiivista hoitoa.
‍

Monimuotoisuustoimien on oltava oikeudenmukaisia paitsi luonnolle, myös metsänomistajalle ja koko metsäsektorille. Puuta jalostava teollisuus tuottaa lukuisia ihmisten arkeen kuuluvia tuotteita maailmalle ja meille. Puun saatavuus tulee turvata yhdessä monimuotoisuuden turvaamisen kanssa. Siksi myös metsien kasvusta on pidettävä huolta läpi koko metsänkiertoajan.
‍

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 18.9.2023.