Arvokasta tukkipuustoa uhkaa päätyä polttopuuksi kirjanpainajatuhojen seurauksena. Suurimmassa vaarassa ovat eteläisen Suomen vanhat kuusikot. Metsänomistajan kannattaa nyt seurata kuusikoiden kuntoa ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin vahinkojen minimoimiseksi. Kirjanpainajatuhot ovat laajentuneet vuodesta 2010 alkaen. Tuholaikkuja esiintyy jo Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa saakka. Ilmastomalleihin ja ympäristötekijöihin perustuvien ennustemallien mukaan kirjanpainajatuhot vähintään viisinkertaistuvat Suomessa vuoteen 2050 mennessä.

Vuoden 2010 myrskyt käynnistivät optimaaliset olosuhteet kirjanpainajakaarnakuoriaiselle. Tämän jälkeen eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea on tapahtunut useita huomattavia myrskytuhoja, joista viimeisimmät riehuivat syksyllä 2013. Metsissä on edelleen runsaasti kirjanpainajan lisääntymiselle otollisia kuusituulenkaatoja.

Kirjanpainaja on jo kahden vuoden ajan käyttänyt lisääntymiseensä myös eläviä pystypuita. Tukkipuiden ohella nuoremmatkin puut kelpaavat, mikä johtuu ylitiheästä kannasta. Lämpimät ja niukkasateiset vuodet ovat edistäneet kirjanpainajan lisääntymistä. Viime vuoden lämmin kesä tuotti toisen sukupolven ennätyksellisen varhain. Parhaillaan odottaakin kaksi virkeää talvehtinutta sukupolvea parveilun aloittamista.

Etelä- ja Kaakkois-Suomessa on huomattavan paljon hakkuukypsyyden ylittäneitä, riskialttiita kuusivaltaisia metsiä. Usein näitä metsiä ei ole hoidettu ja harvennettu ajallaan, saati huolehdittu oikein ajoitetusta päätehakkuusta. Metsien vuotuinen arvokasvu on jo vähäistä, sillä biomassan tuotto vähenee metsikön ikääntyessä. Kirjanpainaja pystyy helposti lisääntymään epidemian tasolle näissä vastustuskyvyltään alentuneissa metsissä ja siirtymään terveempiin metsiköihin.

Tilanne on nyt erittäin vakava. Tuholaisen kanta on korkea ja riski metsänterveydelle huomattava. Tyypillisen tuhokohteen keskiössä on 5-30 kuolleen kuusen ryhmä ja sen ympärillä puuvyöhyke, jossa näkyy eriasteisia oireita kuoriaisten iskeytymisestä. Oireet näkyvät runsaina pihkanvuotoina, iskeymäreikinä, hiekanruskeana puruna ja latvuksen värinmuutoksina. Kuusien kuoleman myötä latvus muuttuu kellanruskeaksi. Tällöin rungolla on enää polttopuun arvo.

Ainoa varma keino riskin alentamiseen on hallittu torjuntahakkuu, jolloin ensioireiden esiintyessä kuuset kaadetaan ja viedään pois ennen heinäkuun alkua. Näin estetään rungoissa kehittyvien hyönteisten leviäminen terveisiin metsiin. Metsänomistajien aktiivisuus on tärkeää varhaisoireiden tunnistamisessa ja metsänterveyden ylläpidossa. Lisäksi kannattaa olla yhteydessä metsätalouden ja metsätuhojen ammattilaisiin, jotta tilanteesta saisi asiantuntevan arvion.