Suomen hallitus kokoontuu kehysriiheen linjaamaan toimia, joilla maan talouden velkaantumiskierre pysäytetään. Julkinen keskustelu on kulminoitunut vajeen suuruuden arviointiin ja erilaisten sopeutustoimien poliittiseen arviointiin. Hallitusohjelman yhteydessä on sovittu, että sopeutustoimet toteutetaan puoliksi veronkorotuksina ja puoliksi menoleikkauksina.

On välttämätöntä pysäyttää julkistalouden velkaantuminen ja säilyttää maan hyvä luottoluokitus. Tämä voidaan kuitenkin tehdä hyvin monilla tavoin. Vaarallisin tie on kasvua katkovat veronkorotukset ja leikkaukset. Työn tekeminen ja työn teettäminen on talouskasvun ydin, jota tulee kannustaa. Jos veroja on korotettava, on se tehtävä määräaikaisesti ja kulutukseen kohdistaen. Arvonlisävero on tässä tehokkain väline. Vastaavasti leikkauksissa on varottava, ettei kasvua pysäytetä esimerkiksi infrarahoituksen alasajolla.

Budjettiratkaisujen rinnalla on välttämätöntä toteuttaa rakenteellisia uudistuksia. Tämä koskee sekä työelämää että kuntakenttää. Työelämän osalta huoltosuhteen heikkeneminen edellyttää ratkaisua työurien pidentämisestä. Jos ei päätöstä tehdä nyt, niin ongelma pahenee. Tällöin joudutaan joko leikkaamaan eläkkeitä tai nostamaan eläkemaksuja.

Kuntasektorin osalta on varmasti tärkeää uudistaa kuntakentän rakenteita ja tehostaa palveluntuotantoa. Yhtä tärkeää on tehdä ratkaisuja, joilla yksityisen sektorin toimeliaisuutta ja työpaikkoja lisätään kunnissa. Esimerkiksi väestörakenteeltaan heikkenevälle Itä- ja Pohjois-Suomelle metsäpohjainen biotalous tarjoaa yhdessä kaivostoiminnan ja matkailun kanssa parhaita eväitä tulevaisuuteen.

Vuorineuvos Jorma Eloranta esitti helmikuussa laajan toimenpidekokonaisuuden, jolla Suomeen saataisiin lisää yksityisen sektorin investointeja ja työpaikkoja. Hallituksen kannattaisikin nyt unohtaa vaaliohjelmat sekä ideologiset erimielisyydet ja käynnistää ripeästi Elorannan esitysten toimeenpano. Siinä olisi ihan konkreettista kasvua tukevaa päätettävää kehysriihelle.