Alempiasteinen tieverkko, hiljainen tieverkko… Olemme tottuneet puhumaan maamme kriittisen tärkeästä tieverkosta vähättelevästi. Käyttämämme termit vähäliikenteiseksikin kutsutusta tieverkosta näyttävät heijastuneen myös siihen kohdistettuun päätöksentekoon. Vaikka vähäliikenteiset tiet kattavat noin 66 prosenttia koko Suomen tieverkosta ja kuljettavat kansantaloudellemme tärkeää raskasta liikennettä, ne saavat vain noin 17 prosenttia valtion teiden rahoituksesta.
Etsiessämme Suomelle uusia kasvun eväitä meidän on tarkasteltava aluetalouksille kriittisen vähäliikenteisen tieverkon korjausvelkaa. Se on kasvanut jo vuosikymmenen ajan ja samalla teiden kunto on rapistunut. Merkittävä osa vähäliikenteisistä teistä kärsii vakavista rakennevaurioista, jotka vaarantavat tärkeät kuljetukset, kuten metsäteollisuuden raaka-ainehankinnan, sekä ennen kaikkea teillä liikkuvien turvallisuuden. Tiestön suuret ikäluokat, jotka on rakennettu 1960–1970-luvuilla, tulevat korjausikään lähivuosina.
Nykyiset teiden kunnossapidon ja rahoituksen jakamisen mallit ovat repäisseet kuilun pääteiden ja muiden teiden välille. Ilman rakenteellisia uudistuksia eriytyminen jatkuu ja korjausvelka jatkaa kasvuaan. Tieverkon kunnossapito vaatii riittävän, tasapainoisen ja ostovoimaisen rahoituksen tuleville vuosille.
Merkittävin syy nykytilanteen taustalla on tiestön rahoituksen jakaminen liikennemäärien mukaan. Vähäliikenteisen tieverkon tulevaisuuden takaamiseksi rahoitusta tulisi ohjata myös näiden teiden liikenteen arvon ja tielle aiheuttaman rasituksen perusteella. Esimerkiksi yksi 76-tonninen rekka kuluttaa tietä 5 000 kertaa enemmän kuin yksi henkilöauto. Yhden tukkirekan arvo puolestaan kipuaa jopa 5 000 euroon puhumattakaan sen kotimaisen arvoketjun ja vientitulojen muodostamasta yhteiskunnallisesta arvonlisästä. Eivätkö nämä numerot riitä perustelemaan liikennemäärältään maltillisten teiden rahoitusta?
Vähäliikenteistä tieverkkoa koskevan päätöksenteon on nojattava uusimpaan tutkimukseen perustuvaan tietoon. Vuodesta 2015 käynnissä ollut Väyläviraston PEHKO-hanke osoittaa, että tiestön ennakoivalla kunnossapidolla voidaan saavuttaa jopa 40–60 % laskennalliset vuosikustannussäästöt päätieverkon ulkopuolella. Samalla teiden elinikä voidaan seitsenkertaistaa. Säästöt eivät saa karata tienpidosta, vaan ne tulisi jättää kunkin alueen tienhoitoon. Näin rakennettaisiin kauaskantoista ja kustannustehokasta toimintamallia koko Suomeen.
Tutkimuksen ja seurantatiedon avulla on mahdollista määritellä strategisesti merkittävätosat maamme tiestöstä, jotka edellyttävät vähäliikenteisenäkin määrätietoista ja tulevaisuuteen katsovaa huolenpitoa. Rakenteellisilla uudistuksilla ja uusilla toimintatavoilla käsissämme ovat merkittävät alueelliset elinkaarikustannussäästöt ja elinkeinoelämän turvattu logistinen tieverkko.
Alina Koskela
Logistiikkapäällikkö
Metsäteollisuus ry
Seppo Miettunen
Kenttäpäällikkö
MTK ry
Teksti on julkaistu alun perin Kalevan mielipidepalstalla 5.4.2025.