Maailmantalouden globalisaation myötä myös puunhankinta on kansainvälistynyt. Viime vuosien puun tuonnissa näkyvät suomalaisten yhtiöiden laajentuminen Itämeren alueella sekä metsävarojen alueelliset erot. Puuraaka-aineen vapaata liikkuvuutta on mahdollista edelleen parantaa. 1990-luvun puoliväliin saakka puuraaka-aineen tuonnin lähteenä toimi lähinnä Neuvostoliitto – myöhemmin Venäjä sekä pieneltä osin Ruotsi. Raakapuun tuonti idästä oli pitkään osa Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalista kauppaa.

1990-luvun puolessa välissä puuraaka-aineen tuonti lähti rivakkaan kasvuun. Tuonti Venäjältä kiihtyi ja tuonti Baltiasta alkoi. Tuonnin kasvu oli Suomen metsäteollisuuden kansainvälistymisen seurausta. Tuotantolaitoksia perustettiin Baltian maihin ja puunkorjuutoimintaa laajennettiin sekä Baltiassa että Venäjälle. Itämeren alue alkoi kehittyä yhtenäisemmäksi puuraaka-aineen markkina-alueeksi ja puuvirrat kansainvälistyivät.

Puu kulkee ohjauksen mukaan

Metsäteollisuuden laajentuneessa puunhankinnassa osa puusta jää paikalliseen käyttöön ja osa osoitetaan Suomeen – sinne, missä tarjolla olevalle puutavaralajille on tarvetta. Itämeren maiden metsävaroissa on alueellisia eroja. Suomessa tuonnilla korvataan kotimaisen puun, esimerkiksi koivukuidun, vajetta.

Itämeren itäosien raakapuun markkina-alueen kehittymisessä otettiin takapakkia, kun Venäjä muutti tullipolitiikkaansa ja nosti asteittain raakapuun vientitullia vuodesta 2006. Tämä muutti Itämeren alueen raakapuun liikkeitä: puun tuonti idästä Suomeen tyrehtyi ja Baltian ja Ruotsin osuus kasvoi. Venäjän ja EU:n välillä on edelleen kaupanesteitä, ja Venäjän WTO-jäsenyydestä vielä neuvotellaan.

Vapaa kauppa kannattaa

Mahdollisuus vapaalle kaupalle on tärkeää. Raaka-aineiden ja tuotteiden tulee saada liikkua vapaasti. Kansainvälistynyt puun hankinta tehostaa raaka-ainevirtoja ja on teollisuustuotannon kannattavuudelle keskeinen tekijä – rajan molemmin puolin. Vain kannattava teollisuus on kilpailukykyinen ja elinvoimainen.