Metsäteollisuus sai lähes vuoden kestäneen työmarkkinakierroksen päätökseen toukokuun alkupuolella, kun sopu mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehdoista syntyi. Kierros oli paitsi pitkä, myös raskas ja kilpailukyvyn näkökulmasta pettymys. Käymme talouskriisiin pitkien työtaisteluiden rasittamina.

ETLA:n maanantaina julkaiseman toimialakatsauksen luvut kertovat tylyä tarinaa metsäteollisuuden työtaisteluiden vaikutuksista:

Paperiteollisuus

”Vuodentakaiseen verrattuna Suomen tuotanto putosi kausitasoitettuna ja työpäiväkorjattuna 14 prosenttia tammi-maaliskuussa metsäteollisuuden lakkojen takia. Ruotsin tuotantomäärä puolestaan nousi 4 prosenttia, joten näyttää siltä, että siellä on hyödytty Suomen lakkoilusta.”

Puutuoteteollisuus

”Suomen tuotantomäärä putosi 14 prosenttia metsäteollisuuden lakkojen takia…

Vientimarkkinoilla sahatavaran ja vanerin kysynnän kasvu hidastui selvästi jo ennen koronakriisiä. Pandemian seurauksena rakentamisen vauhti Euroopassa hiljenee entisestään.”

Raskaan sopimuskierroksen jälkeen iski koronakriisi. ETLA arvioi, että koko tavaraviennin määrä supistuu kuluvana vuonna noin 11 prosenttia. Toimialojen välillä on kuitenkin suuria eroja. Puu- ja paperiteollisuuden vientiä syventävät edellä mainitulla tavalla tuntuvasti metsäteollisuuden alkuvuoden lakot. Ponnistamme siis koronakuoppaan työtaistelumontusta.

Viennin sopimuskierros avattiin ja vietiin maaliin tilanteessa, joka muistuttaa ikävästi finanssikriisiä edeltävää aikaa: talous sulaa heti sopimusten tekemisen jälkeen korotustason alta kestämättömälle tasolle.

Kilpailijamaista Ruotsi, Saksa ja Norja ovat lykkäämässä neuvotteluita syksyyn, jotta koronan talousvaikutukset voidaan huomioida. Jälkiviisaana voi todeta, että meillä kävi ajoituksen osalta nyt huono tuuri. Suomi antaa kilpailijamaille kahteen kertaan etumatkaa. Suomen Pankki on jo varoittanut kustannuskilpailukyvyn heikkenemisestä.

Jos unohdetaan ulkoiset tekijät eli koronakriisi, ammuimme silti työmarkkinakierroksella itseämme vapaaehtoisesti jalkaan. Kannattivatko työtaistelut? Saavutettiinko niillä jotain merkittävää taloudellisiin vahinkoihin suhteutettuna? Vastaus on: ei. Paperiteollisuudessa kiky-tunnit vaihtuivat juhannuksen lyhentämiseen ja mekaanisessa metsäteollisuudessa kiky-tunnit säilytettiin.

Työtaistelut olivat turhia. Tarjosimme Paperiliitolle mahdollisuutta neuvotella kikytunnit korvaavasta ratkaisusta jo kesällä 2019. Esityksiimme ei suhtauduttu vakavasti. Odoteltiin koko syksy Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden päänavausta ja työajan lyhentymistä kustannusvaikutuksitta. Näin ei koskaan käynyt.

Kemianteollisuuden lakkoa lykättiin ja oli Paperiliiton vuoro käydä yksin SAK:n lakkorintaman kärkeen. Paperiteollisuudessa ajauduttiin turhiin työtaisteluihin, jotka loppuivat kahden viikon jälkeen sovintoesitykseen, johon kumpikaan osapuoli ei voi olla tyytyväinen.

Mekaanisen metsäteollisuuden puolella nähtiin yli kuukauden mittainen lakkoaalto, jota Teollisuusliitto ylläpiti kentän vastustuksesta huolimatta mm. paikkansapitämättömillä väitteillä siitä, että työnantaja olisi vaatinut 20 prosentin palkanalennuksista.

Kaikki tämä vain ja ainoastaan ay-liikkeen ideologisen kiky-kampanjan takia.

Raskaiden työtaisteluiden jälkeen ovat neuvottelusuhteet ja luottamus koetuksella. Paljon on sanottu julkisuudessa ja työpaikoilla sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Nyt on kuitenkin syytä suunnata katseet tulevaan ja pohtia, pystyykö nykyinen neuvottelujärjestelmämme ottamaan vastaan tulevan talouskriisin.

Ennusmerkit ovat huonot. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat tosin pystyneet sopimaan nopeutetusta lomautusmenettelystä, jota tasapainottaa parannettu työttömyysturva. Tämä ratkaisu on varmasti auttanut yrityksiä ja niiden henkilöstöä toimialoilla, jotka joutuivat koronashokin ensimmäisen aallon alle.

Kuitenkin pahin on vielä edessäpäin, kun vientiteollisuuden veto hyytyy. Lomautusmenettelyn nopeuttamista parempi keino olisi välttää lomautukset sopeuttamalla esimerkiksi työaika- ja lomajärjestelyjä. Suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta liian korkealle noussut sopimusten kustannusvaikutus.

Työllisyyden näkökulmasta kalliit ja jäykät työehtosopimukset ovat kovina aikoina kohtalokkaita. Jos korotustasoa ei voida reivata alaspäin, vaihtoehdoksi jää joustojen maksimaalinen käyttöönotto, mikäli työpaikkoja halutaan turvata. Nyt viimeistään pitäisi saada muodostettua edes yhteinen tilannekuva siitä, miten syvällä kohta kynnetään.