Tavaroiden pakkaaminen järkevästi ja riittävästi on resurssien käyttöä parhaimmillaan. Oikein pakattu tuote pitää tuotteen ehjänä ja ehkäisee sen pilaantumista. Jos pakkaus on tehty uusiutuvasta ja kierrätettävästä materiaalista, aina parempi. Kaatopaikoille päätyy nykyisin pakkausmateriaalia, jonka kierrättäminen ja uudelleenkäyttö olisi kannatettavaa. Kierrätyksen ensimmäinen lenkki on se, että pakkaus saadaan vaivattomasti keräysastiaan. Mitä kierrätettävälle pakkaukselle sen jälkeen tapahtuu, on vähintään yhtä tärkeää. Kierrättämisen tuleekin olla sekä kuluttajan, ympäristön että kierrätysvelvollisten – ammattislangissa tuottajavastuullisen – kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista.
Onko tavoitteissa järkeä?
Suomeen ollaan valmistelemassa pakkauksille ja niiden kierrättämiselle uutta lainsäädäntöä. Uuteen pakkausasetukseen esitetään kaikkien pakkausten kierrätysvelvoitteen nostoa. Suomessa kuitupohjaisten eli kartongista tai pahvista valmistettujen pakkauksien kierrätysvelvoite haluttaisiin nostaa 80 prosenttiin EU:n ja Suomen nykyiseltä 60 prosentin tasolta. Samalla tilastointiperusteita halutaan muuttaa.
Tilastojen valossa näyttää siltä, että ehdotettu 80 prosentin tavoite olisi jo ylitettykin, mikä on hieno saavutus. Todellisuudessa ehdotettu, uusi kierrätystavoite on hurja, sillä tilastot eivät kerro koko totuutta. Meillä keräysjärjestelmään tulee muun muassa internet-kaupan myötä Suomen ulkopuolelta suuria määriä pakkauksia, jotka vääristävät virallisia tilastoja.
Käytännössä siis viranomaisten kaavailema 80 prosentin kierrätystavoite velvoittaisi kierrättämään kaikki käytetyt kuitupakkaukset, mikä ei ole käytännössä mahdollista tai järkevää. Esimerkiksi elintarvikepakkauksiin jäävät pilaantuvat ruoantähteet pilaavat myös pakkauksen kelvottomaksi uusiokäyttöön.
Kerääminen vaivattomaksi ja järkeväksi kaikille
Suurin osa kuitupakkauksista saadaan nykyisin kierrätykseen kaupasta ja teollisuudesta, joista kerääminen on isojen määrien takia helppoa ja materiaali puhtautensa takia kiitollista kierrätettävää. Samanlaista helppoutta pitäisi saada myös kuluttajilta saatavien pakkausten keräämiseen tinkimättä kuitenkaan kierrätyksen vaivattomuudesta. Järkevintä olisi, että pakkauksen keräys järjestettäisiin sinne, missä ihmiset muutenkin asioivat ja liikkuvat, esimerkiksi kauppojen ja muiden palvelujen solmukohtiin.
Pakkauksien kerääminen paikoista, joissa ihmiset liikkuvat, olisi järkevää myös ympäristön näkökulmasta. Suomi on harvaanasuttu maa. Jos pakkauksia kerätään ja kuljetaan pitkiä matkoja, ympäristöhaitat saattavat kuljetusten päästöjen takia ylittää hyödyt. Vain lisäämällä keräysastioiden määrää ei pakkauksia saada kierrätykseen juurikaan nykyistä enempää.
Kierrättämisen tulisi olla järkevää ja kustannustehokasta myös siihen velvoitetun tuottajavastuullisen kannalta – toki ilman, että kierrätyksen vaivattomuudesta tai ympäristönäkökulmista joudutaan tinkimään. Pakkausten kierrätykseen halutaan tarjota hyvät mahdollisuudet jatkossakin. Se onnistuisi sijoittamalla keräyspisteet oikeisiin paikkoihin. Näin kierrättäminen olisi – ei vain materiaalien – vaan kaikkien resurssien käytön kannalta järkevää toimintaa.
