Metsiä koskevassa ilmastokeskustelussa puun uusiutuvuus ja reippaasti kasvavat metsävarat jäävät monesti taka-alalle. Metsäyhdistyksen julkaisu ”Hakata vai säästää” nostaa puunkäytön valokeilaan.

Ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi ja toimittaja Hannes Mäntyranta ovat tehneet ansiokkaan pamfletin. Sen ydinajatus on, että metsien käytön ja säästämisen välillä ei tarvitse valita.

Pamfletti valaisee, kuinka metsien ilmastovaikutus on yleensä positiivinen siellä, missä elintaso on korkea ja puuta hakataan pääasiassa teollisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi Suomen puuvarat on paisuneet 1950-luvulta lähtien noin 800 miljoonalla kuutiometrillä, vaikka samana aikana puuta on käytetty peräti 3 400 miljoonaa kuutiota.

Kasvavien metsävarojen Suomessa kakkua voidaan siis sekä kasvattaa että käyttää yhä enemmän. Pamfletissa kuvataan kansantajuisesti kuinka lisääntyvä puunkäyttö palvelee sekä ilmastoa että taloutta.

Lunttilappu ilmastoneuvotteluihin

Pamfletti tarjoaa simppelin ilmastolääkkeen: on panostettava puuston kasvuunja suureen määrään hyvin kasvavia puita. Aktiivisella metsänhoidolla metsien kasvukyky säilyy ja puuraaka-ainetta saadaan moninaiseen käyttöön.

Resepti sopii lunttilapuksi Suomen ilmastoneuvottelijoille. Suomi on metsäisenä maana erityisen haavoittuva niin sanottujen metsänielujen linjauksiin. Ne käytännössä naulaavat tulevien vuosien osalta kuinka paljon puuta voidaan käyttää.

Asia on erittäin ajankohtainen juuri nyt. Metsäteollisuudessa on suunnitteilla investointeja, jotka lisäävät vuosittaista puun käyttöä noin 10 miljoonaa kuutiometriä. Se tarkoittaa lähes viidenneksen kasvua kotimaisen puun tarpeeseen nykytasoon verrattuna. Hyvä nielupolitiikka on myös edellytys Suomen biotaloustavoitteiden saavuttamisessa.

Suomen kestävät hakkuumahdollisuudet mahdollistavat lisääntyvän puunkäytön. Suomalaisten neuvottelijoiden metsäosaaminen on ilmastokinkereissä arvossaan, jotta nielupäätöksillä Suomelta ei niistetä pois tätä mahdollisuutta ja vaaranneta kauan kaivattuja investointeja.