Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on edellytys metsäteollisuuden uudistumiselle. Suomessa on perinteisesti ollut kansainvälisesti tunnustettua osaamista ja arvokkaita verkostoja. Nyt kun rahaa tutkimus- ja innovaatiotyöhön on entistä vähemmän jaossa, on yhä tärkeämpää käyttää pienessä maassa olevat voimavaramme tarkkaan ja toimia yhteistyössä, jotta pystymme ylläpitämään kilpailukykymme elinvoimaisena. Ilman huippuosaamista biotalouden suomat mahdollisuudet jäävät käyttämättä ja hyödyt saavuttamatta.
Erinomaisia tuloksia ja uutta osaamista saadaan aikaan yhteistutkimushankkeilla, joissa eri toimialoilta olevat erikokoiset yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset tekevät työtä yhdessä. Yksityisen ja julkisen sektorin strategisen tutkimus- ja innovaatioyhteistyöhön luotiin Suomessa ns. strategisen huippututkimuksen keskittymä SHOK, joka toimi vuosina 2008-2015. Metsäteollisuusyritykset olivat aktiivisesti mukana SHOK-toiminnassa.
Strategisen huippututkimuksen keskittymien johtoryhmä julkisti loppuraporttinsa 18.5.2016. Raportissa nostetaan esiin SHOK-toiminnan hyviä ja huonoja puolia. SHOK-toiminnan valtiorahoitus loppui vuoden 2016 alusta, kun nykyinen hallitus teki järeitä leikkauksia vaikeassa taloustilanteessa myös innovaatiotoimintaan. Kritiikkiä SHOK-järjestelmä on saanut siitä, että toiminta ei synnyttänyt merkittävää uutta liiketoimintaa. SHOK-toiminnassa jouduttiin keskittymään pääosin perustutkimukseen. Tutkimustoiminnassa seitsemän vuotta on hyvin lyhyt aika ja matka perustutkimuksesta merkittävään liiketoimintaan on pitkä.
Yksi keskeisimmistä SHOK-toiminnan hyvistä puolista oli luoda yritysvetoisesti uutta osaamista. Yhteistyö hyödytti myös mukana olleita pk-yrityksiä, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, sillä suurille yrityksille maksetut julkiset varat ovat käytännössä kanavoituneet eteenpäin, kun yhteistyötä tehtiin kautta linjan ja yli toimialarajojen.
Monessa maassa toimivat omat kansalliset julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömuodot (public-private partnership-PPP), joilla tuetaan kansallisia osaamiskeskittymiä. Samalla yhteiskunta hyötyy. Suomessa vastaava järjestelmä on nyt purettu. Onneksi yhteistyöhön muodostetut yhteisöt jatkavat työtään eri muotoisina ja kehittynevät ajan saatossa. Nämä osaamiskeskittymät fokusoituvat ja keräävät vahvemmin rahoitusta myös ulkopuolisista julkisista rahoituslähteistä, kuten EU:sta, jossa on paljon hakijoita. Vaarana on, että energia menee tutkimuksen ja innovoinnin sijaan resurssien järjestämiseen. Sellaiseen meillä pienessä Suomessa ei yksinkertaisesti ole varaa. Raportissa todetaan, että yritysten on otettava vahvempi vastuu tutkimusyhteistyön sisällön ja myös rahoituksen suhteen. Tällöin vahva kytkös mahdolliseen liiketoimintapotentiaaliin syntyy automaattisesti.
Vaikka innovaatiotoiminnan tärkeys on tunnustettu, tarvitsee se muiden politiikkatoimien lailla pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Ei olisi pahitteeksi, jos SHOK-johtoryhmän loppuraportissa mainittua julkisen tutkimusrahoituksen pirstaloitumista eri hallinnonalojen ja rahoittajien kesken parannettaisiin ja ohjattaisiin kaikkia toimimaan samaan suuntaan. Kun kansallisesti jaettavaa rahaa innovaatiotoimintaan on vähemmän, pitää se jakaa viisaasti. Esimerkiksi hallituksen kärkihankkeiden eli biotalouden, cleantechin ja digitalisaation ympärille on Suomeen syntynyt kansainvälisestikin erittäin merkittävää osaamista ja verkostoja. On ensiarvoisen tärkeää, ettei näitä mahdollisuuksia hukata talouden heikossa tilanteessa.
