Euroopan komissio julkaisi 30.11.2022 ehdotuksensa uudeksi pakkaus- ja pakkausjäteasetukseksi. Esitys on monella tapaa ongelmallinen sekä ympäristön hyvinvoinnille että metsäteollisuudelle. Esitys suosii uudelleenkäytettäviä pakkauksia kierrätettävien kustannuksella ja on ristiriidassa EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteen kanssa. Tavoitteen mukaan kaikkien pakkausten on oltava joko uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä.

‍

Kuitupohjaisten pakkausten korkeat kierrätysluvut kertovat, että kierrätys on otettu arvoketjussa vakavasti. Asetuksella olisi pitänyt keskittyä korjaamaan olemassa olevia epäkohtia, eikä valita yhtä heikosti perusteltua hopealuotia ratkaisemaan pakkaamisen haasteita.

‍

Osin epärealistiset uudelleenkäytettävien pakkausten käyttövelvoitteet ovat asetuksen epäonnistunein kokonaisuus. Ennen kaikkea take away -sektorille asetetut vaatimukset ovat hyvin haastavat. Komission esityksen mukaan juomat tulisi tarjoilla vuoteen 2030 mennessä 20-prosenttisesti ja vuoteen 2040 mennessä jopa 80-prosenttisesti uudelleenkäytettävissä astioissa. Ruokapakkausten osalta vastaavat luvut ovat 10 % ja 40 %. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että nykyisin käytettäviä ja helposti kierrätettäviä kuitupohjaisia take away -pakkauksia tultaisiin korvaaman paksusta muovista tehdyillä pestävillä pakkauksilla tai muilla vastaavilla ratkaisuilla.

‍

Uudelleenkäytettävien pakkausten puhdistamiseen kuluu runsaasti vettä ja energiaa, mitä ei useinkaan huomioida niiden elinkaarilaskelmissa.

‍

Esitys haluaa lisäksi kieltää kokonaan pikaruokaravintoloissa paikan päällä nautittavien annosten kertakäyttöpakkaukset vuoden 2030 alusta alkaen. Myös verkkokaupan pakkauksille on tulossa korkeita vaatimuksia uudelleenkäytön suhteen, kun tavaroista 50 prosenttia tulisi kuljettaa uudelleenkäytettävissä pakkauksissa vuoteen 2040 mennessä.

‍

Komissio asettaa lisäksi asteittain nousevia tavoitteita kierrätetyn sisällön käytölle erilaisissa muovipakkauksissa. Metsäteollisuuden näkökulmasta ongelmallista on, että kierrätetyn sisällön vaatimus näyttää koskevan myös muiden kuin kokonaan muovisten pakkausten muovisia osia, mikä herättää kysymyksiä ruokaturvallisuuden ja -lainsäädännön näkökulmasta.

‍

Metsäteollisuudessa on huolena, että korkeat tavoitteet uudelleenkäytettäville pakkauksille eivät edesauta muovinkäytön vähentämistä. Pahimmillaan vaikutus voi olla päinvastainen. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että uudelleenkäytettävät astiat palautuisivat 100-prosenttisesti järjestelmään tai vähentäisivät pakkaamisen ympäristövaikutuksia. Uudelleenkäytettävien pakkausten logistiikkaan ja puhdistamiseen tarvitaan myös paljon energiaa, vettä ja kemikaaleja, mikä on osoitettu tutkimuksissa.

‍

Tuotteen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset tulisi huomioida

‍

On kyseenalaista, että uusiutuvien materiaalien käyttöä halutaan rangaista ja vähentää. Niiden kierrätys toimii sekä Suomessa että Euroopassa jo nyt erittäin hyvin. Uudelleenkäytettäville pakkauksille on ehdottomasti paikkansa ja niiden käyttöä tulisi lisätä, mutta ei millä perusteilla, kustannuksilla ja vaikutuksilla hyvänsä. Myös pakkausten osalta tulisi aina olla mahdollista valita ratkaisu, jossa koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset on minimoitu. Tämä ei ole mahdollista, jos lainsäädännöllä ohjataan käyttämään uudelleenkäytettäviä pakkauksia kaikissa sovelluksissa.

‍

Mielenkiintoiseksi asetuksen antamisen ajoituksen tekee se, että samaan aikaan Uruguayssä neuvotellaan maailmanlaajuisesta YK:n muovisopimuksesta, millä pyritään hillitsemään muovin käyttöä ja sen lieveilmiöitä maailmassa.

‍

Seuraavaksi asetus siirtyy normaaliin EU:n lainsäädäntömenettelyyn, joten mahdollisuuksia epäkohtien korjaamiseksi on vielä olemassa.