EU ja Suomi ovat tarponeet jo vuodesta 2008 alkaen kriisissä, josta nousu on vasta hiljalleen alkamassa. Kyseessä ei ole eurokriisi eikä pankkikriisi, vaan EU:n kilpailukykykriisi. Ongelmien juuret ovat syvällä. Vanha Lissabonin strategia on kaivettava esiin ja ryhdyttävä toimeen.
Neljätoista vuotta sitten EU:n jäsenvaltioiden ja hallitusten päämiehet julistivat Lissabonissa, että unionista ”on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Tämän kaiken piti olla valmista vuoteen 2010 mennessä.
Silloin, yli vuosikymmen sitten, EU:lla meni paremmin kuin nyt. Hämärästä aavistuksesta huolimatta ei nähty globalisaation ja informaatioteknologian ravistelevan tuotannon arvoketjuja tai tiedonsiirtoa. Lissabonin strategialla haluttiin turvata panostukset tutkimukseen ja kehitykseen, edistää kilpailukykyä sekä luoda työpaikkoja. Tämän selkeän reseptin avulla EU halusi säilyttää talouden hyvät näkymät, tuottavan ja kehittyvän palvelusektorin ja teollisuuden sekä työpaikat kansalaisilleen.
Jo vuonna 2005 raportoitiin Lissabonin strategian tavoitteiden karkaavan tavoittamattomiin ja niistä tingittiin. EU päätti panostaa vain työllisyyteen ja tutkimukseen ja kehitykseen. EU asetti tuolloin T&K -tavoitteeksi 3 % unionin BKT:sta, vuonna 2010 se oli silti vain 1,85 %. Samana vuonna tavoitteille annettiin lisäaikaa vuoteen 2020: tehtiin uusi strategia ”Eurooppa 2020” samoilla teemoilla.
Kuluneen vuosikymmenen aikana rakenteita ei kuitenkaan uudistettu, byrokratiaa ei poistettu, liiketoiminnan kustannuksia ei alennettu – aloitteet jäivät suunnitelmaksi strategiaan. Investointien, innovaation ja yrittäjyyden tärkeys unohdettiin. Sisämarkkinoiden tehostaminen korvattiin lisääntyneellä säätelyllä ja lopulta kilpailukyky karkasi Aasiaan ja Yhdysvaltoihin.
Tänä aikana EU on panostanut muihin asioihin. Toki EU:n agendalla on tärkeitä asioita ja sen aika sekä resurssit ovat rajalliset. Kuitenkin toimelias, työllistynyt ja menestyvä EU on hyvinvoiva. Lissabonin strategia pitää ottaa uudelleen prioriteetiksi ja panostaa siihen. Kilpailukyky on EU:ssa nostettava johtotähdeksi, palautettava täystyöllisyyden edellytykset sekä vahvistettava sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Vielä ehtii toimia.
