Vesienhoidon suunnittelu on jämähtänyt paikoilleen. Päätöksenteon tueksi tarvitaan joustavampia ja kattavampia keinoja selvittää arvokkaiden vesistöjemme vointia.

‍

Vesi on elämän ja metsäteollisuuden elinehto. Suomessa metsäteollisuuslaitokset kierrättävät käyttämäänsä vettä järjestelmissään, kunnes se puhdistetaan ja palautetaan takaisin luonnolliseen kiertoonsa. Lisähyötyä vedestä saadaan hyödyntämällä sitä energianlähteenä.

‍

Saamme Suomessa kiittää onneamme, että vettä on riittänyt ja että se on puhdasta. Ei se vesi mihinkään ole meiltä loppumassa, mutta sen pilaantuminen tekisi siitä käyttökelvotonta. Meillä vesistöistä on onneksi ollut mahdollista pitää hyvää huolta ja niin myös nykyään tehdään. Silti vesien tilan arviointi lahoaa pinnan alla, kun työtä horjuttavat liian kankeat prosessit ja mittausperinteet.

‍

‍

Ei vesitetä vesistöjen tila-arviointia

‍

Suomessa vesistöjen tila-arviointi ja ympäristötavoitteet laaditaan kategorisoiduille ja tyypitellyille vesimuodostumille. Vaikka eri vesistötyyppejä on runsaasti, kaikille vesistöille ei välttämättä löydy sopivaa lokeroa ja näin ollen niille osoitetut toimenpiteet ja rajoitteet ontuvat.

‍

Myöskään nykymenetelmin tehtävät arviot vesistön hoitotarpeista eivät aina osu kohdalleen, vaikka ne laadittaisiin kuinka objektiivisesti. Vesienhoitosuunnitelma laaditaan vesistön tyypittelyn pohjalta, mutta harkitsemattomasti sijoitetut mittapisteet saattavat tyypitellä vesistön virheellisesti. Lisäksi Suomi on tuhansien järvien maa, ja sen takia varsinkin biologisen seuranta-aineiston hankinta on rajallista. Rajallisen aineiston riskinä on, että vesistöön liittyvät toimenpiteet joudutaan perustamaan puutteelliselle tai jopa virheelliselle tiedolle.

‍

Suomessa vesienhoidon suunnittelukausi kestää kuusi vuotta, jonka aikana vesistöt arvioidaan ja niiden hoitotoimenpiteet määritellään ja toteutetaan. Tänä aikana saatujen luokitusten kanssa pitää pärjätä seuraavaan tarkistukseen asti, vaikka uutta tai täydentävää dataa olisi saatavilla.

‍

Lisäksi vertailuolot, eli olosuhteet ilman ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia, laittavat vesien luokittelun ahtaalle. Luontoa muokkaa niin ihminen kuin luonto itse ja paikoin näiden erottaminen toisistaan käy vaikeaksi. Ilmaston lämpeneminen lämmittää vesistöjä, ja kohonneet lämpötilat vaikuttavat muun muassa vesimuodostuman happitasoon, eliöiden ja bakteerien kasvuun sekä kerrostuneisuuteen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksena sademäärien ennustetaan kasvavan, mikä lisää haitallisten aineiden huuhtoutumista vesistöihin. Ei saa myöskään unohtaa majavien vaikutusta, sillä populaatioiden kasvaessa myös patoaltaiden vaikutukset tulevat lisääntymään. Se, mitä siis pidetään luonnollisena ”nollatilana”, tulee pitää ajan tasalla.

‍

‍

Katse kokonaisuuteen

‍

Vesistön tilan luokittelu tulisi voida tarkistaa lisätiedon nojalla, mikäli se koetaan tarpeelliseksi. Voisimmeko vaikka ottaa mallia länsinaapuristamme, jossa vesimuodostumien luokittelun ja ympäristönlaatunormien tarkistaminen on mahdollista lupien päivittämisen yhteydessä? Käytänteiden uudistamisella vesistö voisi saada paremmalla todennäköisyydellä juuri oikeanlaista huolenpitoa.

‍

Vesistöjen tila ei tule paranemaan yksinään pistekuormittajia rokottamalla. Metsäteollisuus tekee osansa, minkä lisäksi on huomioitavat muut toimenpiteet ja kuormittajat, mukaan lukien ne luonnolliset. Kyse on kokonaisuudesta ja yhteisestä luonnonvarasta, joten työtä pitää tehdä yhdessä. Pidetään kuitenkin mielellään myös euroopanmajavat elinvoimaisina.