Moninaisilla työyhteisöillä on tapana olla monin tavoin luovempia kuin samankaltaisista ihmisistä koostuvien työyhteisöjen. Kun ihmisillä on erilaisia taustoja ja kokemuksia, yhteisöissä syntyy usein enemmän uusia ideoita ja erilaisia ratkaisuja ongelmiin. Samalla ne voivat olla joustavampia ja paremmin erilaisten ihmisten tarpeita ymmärtäviä.
Myös työelämässä asiaan on alettu tietoisesti kiinnittää huomiota, vaikka se tarkoittaakin työnantajille tasapainoilua. Rekrytointitilanteessa työnantaja etsii ensisijaisesti kyseiseen työtehtävään ja organisaatioon parhaiten sopivaa osaamista – ei tiettyä sukupuolta, kansalaisuutta tai ikää. Samaan aikaan työnantajilla on usein kiinnostus palkata monimuotoista henkilökuntaa, sillä variaatio työntekijöiden näkemyksissä ja taustoissa takaa sen, että työyhteisöstä löytyy erilaisia vahvuuksia ja luovuus pääsee kukkimaan. Tärkeintä työelämän näkökulmasta kuitenkin on se, että ihmiset löytävät omaan kiinnostukseensa ja osaamiseensa parhaiten sopivan työn ja työnantaja motivoituneen ja innostuneen työntekijän.
Monimuotoisuus rekrytoinneissa edellyttää monipuolista hakijajoukkoa, ja sehän on mahdollinen vain, kun monimuotoisuus toteutuu jo koulutusvaiheessa. Myös koulutuksen järjestäjät hyötyvät, kun opiskelijoiksi saadaan juuri kyseiselle alalle parhaiten sopivat, motivoituneet henkilöt.
Vaikka kuinka yritämme pyristellä eroon stereotypioista ja luokitteluista esimerkiksi ”naisten ja miesten aloihin”, näkyy tällainen jaottelu edelleen koulutukseen hakeutumisessa. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, jossa kaikilla on samat mahdollisuudet sukupuoleen katsomatta. Hyvin tiedetty fakta on myös se, että Suomessa koulutusvalinnat ovat sukupuolittuneempia kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi metsäalan perustutkinnon ensisijaisista hakijoista ja opiskelijaksi valituista naisia on ollut jo useamman vuoden ajan noin 5 %. Ala ei ole tyttöjen ja naisten mielestä houkutteleva tai siitä ei tiedetä tarpeeksi, vaikka heillä on vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet pärjätä alan työtehtävissä kuin miehilläkin. Jääkö siis naisten täysi potentiaali tällaisilla sukupuolittuneilla aloilla hyödyntämättä?
Se, että ihminen hakeutuu aidosta mielenkiinnosta sukupuolellensa tyypilliselle alalle ei ole väärin tai korjaamista vaativa tilanne. Väärin on se, jos ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat rajoittava tekijä koulutusvalintaa tehdessä. Yksilö ei tee valintojaan tyhjiössä, vaan ympäristö ja asenteet tekevät joistakin poluista luontevamman tuntuisia kuin toisista. Mielikuvat ammatillisesta koulutuksesta poikien paikkana ja lukiosta tyttöjen polkuna ovat syvässä.
Käyn puhumassa paljon yläkouluissa, ja mielikuvatyöstä huolimatta asenteet ovat ennallaan: isoimmissa kaupungeissa lukio vaikuttaa olevan hyväksyttävämpi vaihtoehto, varsinkin tytöille. Jollekin näin on sanonut suoraan oma kaveri, jollekin kotona vanhempi. Ammattikoulun mahdollisuuksia ei usein edes tunneta, mutta päätös on jo tehty.
Tällaisen ilmapiirin muuttamisesta täytyy kaikkien koulutuksen ja työelämän toimijoiden ottaa vastuuta. Yhteinen viestintä koulutuksen sisällöistä ja tulevista työtehtävistä peruskoulujen, opettajien ja kotien suuntaan auttaa. Meidän aikuisten on hyvä pysähtyä miettimään myös omaa toimintaamme: enhän vain itse, omalla puheellani, vahvista ennakkoluuloja eri koulutusaloihin liittyen?
Sukupuolittuneisuuden purkaminen ammatillisessa koulutuksessa parantaa osaavan työvoiman saatavuutta monilla aloilla. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään työelämän näkökulmasta kadotetusta potentiaalista. Pidämme myös aiempaa useamman nuoren yhteiskunnan kelkassa, kun tärkeät tulevaisuutta koskevat valinnat saa tehdä tietoon ja tunteeseen, ei luuloon nojaten.
Metsäteollisuus ry:n asiantuntija Venla Kaplas työn ulkopuolella: Metsä seuraa mukana vapaa-ajallekin: viihdyn ulkoilun ja polkujuoksun parissa, ja aina syksyn tullen hurahdan myös villapaitojen neulomiseen.
Blogi on julkaistu alunperin vieraskynänä ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKEn verkkosivuilla.
