Direktiivien ja kotimaisten kustannusten summa on teollisuudelle kohtalokas
Vientiteollisuutta uhkaavat valtavat lisäkustannukset tulevina vuosina. Suurimman lisälaskun aiheuttaa vuonna 2015 voimaan astuva rikkidirektiivi. Se tiukentaa laivojen rikkipäästöjä, joka puolestaan nostaa paljon laivakuljetuksia käyttävän vientiteollisuuden kuljetuskustannuksia rutkasti.
Rikkidirektiivin tavoite on hyvä: vähentää laivojen haitallisia rikkipäästöjä ilmaan. Mutta miksi direktiivi koskee vain pientä osaa maailman merialueista ja miksi näin nopealla aikataululla? Suomen sijainnista johtuen rikkidirektiivistä aiheutuu meille merkittävästi suuremmat kustannukset, satoja miljoonia euroja vuosittain. Vientiteollisuus kärsii tästä eniten, sillä kasvavia kustannuksia ei voi vyöryttää tuotteiden hintoihin maailmalla.
Suomen sijainnille emme tietenkään voi mitään, mutta on väärin, että kansainvälisillä poliittisilla päätöksillä asetetaan maita eriarvoiseen asemaan. Tuskaa olisi lieventänyt kunnon siirtymäaika, jolloin varustamoilla olisi ollut aikaa miettiä kustannustehokkaita ratkaisuja laivojensa rikkipäästöjen vähentämiseen. Nyt näköpiirissä ei ole muuta keinoa kuin siirtyä kalliiseen rikittömään polttoaineeseen, ja kuljetusten tilaajat maksavat lisälaskun.
Keinoiksi on jo esitetty uutta teknologiaa rikkipesureiden muodossa sekä nesteytetyn maakaasun käyttöä. Molempia menetelmiä kannattaa kehittää, mutta niiden saaminen laajamittaiseen käyttöön kestää vuosikausia. Vuonna 2015 ne eivät vientiteollisuuden kustannustuskaa lievitä.
Vientiteollisuus odottaa helmikuussa hallituksen puolivälitarkastelusta selkeitä päätöksiä, joilla kustannustaakka poistetaan. Päättämättömyys laimentaa vientiteollisuuden investointihaluja Suomeen entisestään. Jos kustannustaakka ei kevene, niin vuonna 2015 teollisuustuotanto Suomessa vähenee. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista.
Talouskasvuun tarvitaan konkreettisia tekoja
Kun unionin ja jäsenmaiden välistä toimivallanjakoa selkeytettiin Lissabonin sopimuksen myötä, EU:lle tuli yksinomainen toimivalta kilpailupolitiikkaan, kauppapolitiikkaan, rahapolitiikkaan sekä tulliliittoon. Kolme jälkimmäistä ovat olleet useasti agendalla, mutta muistaako joku lukeneensa otsikoita EU:n kilpailupoliittisista visioista tai strategioista? Niitäkin on kyllä tehty, ja ne sisältävät hyviä tavoitteita. Muistaako kukaan lukeneensa EU:n todellisista konkreettisista aloitteista kilpailukyvyn parantamiseksi? Todennäköisesti ei, sillä niitä ei kovin montaa löydy. Työmatka tuumasta toimeen näyttää tältä osin liian pitkälle.
Direktiivien lisäksi teollisuuden kustannuksia kasvatetaan myös kotimaisin toimin. Teollisuudelle on tulossa merkittävä lisälasku mahdollisen windfall-veron myötä. Hallitus päätti vuoden 2012 kehysriihessään toteuttaa windfall-veron ja kerätä sen avulla valtiolle 170 miljoonaa euroa vuodesta 2014 alkaen. Se on tarkoitus toteuttaa valtiollisena kiinteistöverona olemassa oleville ydinvoimalaitoksille sekä vesivoimalaitoksille.
Metsäteollisuus on panostanut pitkäjänteisesti energian saannin varmuuteen ja kohtuuhintaisuuteen ja vähähiilisyys on myös keskeinen ohjenuora. Metsäteollisuusyritykset omistavat merkittävästi sekä vesi- että ydinvoimaa. Mikäli windfall-vero otetaan käyttöön, merkitsee se metsäteollisuudelle arviolta yli 50 miljoonan euron vuotuista lisälaskua.
Yritysten kustannuskilpailukyky on kovalla koetuksella ja näinä aikoina tarvitaan porkkanaa, ei piiskaa. Suomen vaihtotaseen saaminen jälleen plussan puolelle edellyttää valtiolta sellaisia toimia, joilla vientiteollisuuden rattaat saadaan taatusti pyörimään. Nyt on syytä unohtaa kaikki kotimaiset rangaistusmaksut.
Suomalainen elinkeinoelämä on jo pitkään peräänkuuluttanut valtiolta rohkeita tekoja ja toimia, jotta yritykset myös taantumassa uskaltaisivat investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Teolliset investoinnit ovat vähentyneet Suomessa nopeammin kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Yritykset tarvitset varmuuden, että elinkeinopolitiikka on ennustettavaa ja verotusratkaisut tukevat yritysten toimintaa eivätkä aiheuta lisämaksuja. Lukuisten veronkorotusten ja maksujen sijaan on kiireellisesti etsittävä eväitä talouskasvun kiihdyttämiseksi.