YK:n ilmastokokous (COP28) on meneillään hiekan keskellä Arabiemiraateissa, Dubaissa. Hartaana toiveena on, että valtiot maailmanlaajuisesti sitoutuisivat vähentämään fossiilisia päästöjään riittävästi. Ripaus vihreää dyynimaisemaan tekisi terää.

‍

Ilmastokokouksissa käydään perinteisesti vääntöä siitä, kenen kunnianhimo päästövähennyksissä on riittävä ja kenen ei. Kysymys on aivan olennainen, sillä esimerkiksi EU ei kykene vähentämään päästöjä muiden talousalueiden puolesta.

‍

Lisäksi puhe koskee pitkälti rahaa. Dubaissa ennätettiin jo alkumetreillä sopia ilmastotuhoja koskevasta rahastosta, joka on tärkeä kysymys pienille ja köyhille maille. Ilon aihe on erityisesti se, että neuvotteluissa ”kehittyviin maihin” lukeutuva Arabiemiraatit lupaa pulittaa rahastoon 100 miljoonaa dollaria.

‍

EU on etunenässä asettanut itselleen kovia päästövähennystavoitteita, joihin se pyrkii ylenpalttisella määrällä mikromanageroivaa lainsäädäntöä. Merkit ovat ilmassa, että tähän yksityiskohtiin menevään päsmäröintiin ollaan kyllästymässä. Toivottavasti EU:n jäsenmaat saavat jatkossa enemmän vapausasteita etsiessään itselleen sopivia tapoja saavuttaa tavoitteet.

‍

Biotalouden suomat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillinnälle ovat jääneet ilmastoneuvotteluissa ja EU:ssa taka-alalle. Dubain maisemaan sopisi väriä antamaan puheet sellaisesta vihreästä siirtymästä, joka perustuu uusiutuvista luonnonvaroista tehtäviin tuotteisiin sekä kestävään metsätalouteen.

‍

Valitettavan usein ilmastopuheissa metsät on nähty vain mahdollisuutena kompensoida fossiilisia päästöjä eli keinona jatkaa öljyn pumppaamista hamaan tulevaisuuteen. Tuuli taitaa olla kääntymässä, sillä esimerkiksi Microsoft on laittamassa pillit pussiin niissä kekkereissä. Syy käy ilmi New York Timesin tuoreesta artikkelista: metsänielut eivät ole luonteeltaan kovin pysyviä.

‍

Ajatus aavikoiden metsittämisestä saattaa olla kangastus, mutta ilmastopolitiikan viherryttäminen biotalousajattelulla voi olla nurkan takana.