EU:n jäsenvaltioiden päämiehillä on vaikea rasti tänään keskiviikkona alkavassa huippukokouksessa. Takkuisiin neuvotteluihin Britannian EU-erosta pitäisi saada ryhtiä, sillä brexitin h-hetkeen on aikaa vain puolisen vuotta.
Viime viikkoina on kuultu varoituksia siitä, että siirtymä brexitin jälkeiseen maailmaan ei käy pehmeästi. Arvioita niin sanotun kovan brexitin todennäköisyydestä eli siitä, että Britannia eroaisi ilman EU:n kanssa laadittua erosopimusta, on kaikunut neuvottelupöydistä asti.
Tulee brexitista pumpulinpehmeä tai kivikova, se ei periaatteellisella tasolla muuta tilanteen surullisuutta eurooppalaisen teollisuuden saati suomalaisen metsäteollisuuden kannalta. Brexit joka tapauksessa nakertaa teollisuuden EU:sta saamaa kilpailuetua.
EU tarjoaa metsäteollisuudellekin kilpailuetua kahta kautta: sisämarkkinoiden ja yhteisen kauppapolitiikan avulla. Unionin 500 miljoonan ihmisen yhteisille, ilman rajoja toimiville sisämarkkinoille pääsy on muodollisuuksiltaan helppoa. Kun Britannia poistuu joukosta, sisämarkkinat supistuvat 65 miljoonalla ihmisellä ja Britannian kanssa on sovittava kaupankäynnin ehdoista uudelleen.
Näiden kilpailuetujen mittakaavasta antaa käsitystä se, että Britannian talouden ennakoidaan kärsivän brexitistä enemmän kuin muiden EU:n jäsenmaiden. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat arvioineet, että Britannian bruttokansantuotteen kasvu jää perusurasta jopa 3–5 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla taas on arvioinut, että vastaavalla aikavälillä brexit vaimentaisi Suomen talouskasvua vain 0,3 prosenttia.
EU:n antama sisäinen kilpailuetu on tehnyt mahdolliseksi sen, että Britannia on metsäteollisuuden kolmanneksi tärkein yksittäinen vientimaa. Vuonna 2017 toimialan Britannian-vienti oli noin 900 miljoonaa euroa, mikä on noin kahdeksan prosenttia kaikesta metsäteollisuuden Suomesta ulkomaille suuntaamasta viennistä. Maan talouskasvun hidastuminen aiheuttaisikin todennäköisesti suurimmat taloudelliset haitat metsäteollisuuden yrityksille.
Kova brexit myös pitkittäisi kauppasuhteiden uudelleenjärjestämistä, mutta ei välttämättä toisi katastrofia, ainakaan jos katsotaan pelkkiä tullitariffeja. Jos EU ja Britannia eivät saa erosopimusta aikaan, kaupankäynnissä sovelletaan maaliskuun lopusta alkaen Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjä.
Paperi- ja kartonkituotteet todennäköisesti välttyisivät tariffeilta jatkossakin, koska sekä EU että Britannia ovat mukana WTO:n nollatullisopimuksessa. Vastaavaa nollasopimusta ei kuitenkaan ole puutuotteilla, joiden osuus viennin arvosta on noin kolmannes.
Brexit siis heikentää kaupankäynnin puitteita ja voi myös tuoda vientiteollisuudelle lisäkustannuksia. Edessä voi olla uusia tullausmenettelyitä ja tuotesääntöjä.
Merkittävä osa EU:n teollisuudelle antamaa sisäistä kilpailuetua on toimintaympäristöjen yhtenäisyys jäsenmaissa. Brexit lisää pelkoja siitä, että Britanniassa yhteiskunnallinen kehitys eriytyisi siitä, mihin on unioniaikana totuttu. Esimerkkejä voi jo olla ilmassa, sillä Lontoo on esitellyt esimerkiksi työperäistä maahanmuuttoa rajoittavia suunnitelmiaan.
Brexit luo Brysselille paineita pitää huolta unionin tarjoamasta ulkoisesta kilpailuedusta. Termi viittaa EU:n toimintaan tulliliittona, joka tarjoaa yhtä maata laajempia kauppapoliittisia ratkaisuja.
Ulkoisesta kilpailuedusta EU on viime aikoina pystynyt huolehtimaan yllättävän hyvin, vaikka maailmantaloudessa jylläävät protektionistiset tendenssit. Komissio teki viime vuonna esimerkiksi Japanin kanssa laajan kauppasopimuksen, jota se itse luonnehti ”suurimmaksi EU:n koskaan neuvottelemaksi kauppasopimukseksi, sillä se luo yli 600 miljoonaa ihmistä kattavan avoimen kaupan alueen”.
Tällaiset diilit ovat olennaisia, kun maailmankaupassa pyritään kohti mahdollisimman laajaa vapaakauppaa ja integraatiota. Nämä tavoitteet ovat jo sata vuotta olleet Metsäteollisuus ry:n agendalla, kuten historioitsija Sakari Siltala osoittaa vastikään julkaistussa Oksalla ylimmällä? Metsäteollisuus poliittisena voimana 1918–2018 –kirjassaan (Siltala, 2018).
Tämän satavuotisen kokemuksen valossa on murheellista, että metsäteollisuus ja Suomi menettävät Brysselin koneistossa arvokkaan ystävän. Britannia on EU:ssa ajanut pitkään meille tärkeää markkinaliberaalia vapaakauppaa ja kevyttä sääntelyä korostavaa politiikkaa.
Maarit Lindström
Johtaja, pääekonomisti
Metsäteollisuus ry.
Kirjoitus on julkaistu myös Kauppalehden Debatti-palstalla 15. lokakuuta 2018.
