Viime vuosina on puhuttu paljon koulutustason nostosta ja siitä, kuinka puolet ikäluokasta tulisi korkeakouluttaa. Koulutustason nosto on mainio tavoite sinänsä, mutta kaikkia paukkuja ei tulisi suunnata siihen. Yhteiskuntamme tarvitsee myös suorittavaa työtä tekeviä taitavia ammattilaisia, jotka pitävät esimerkiksi metsäteollisuuden rattaat pyörimässä. Ilman heitä kaupan pehmopaperihyllyllä taisteltaisiin vessapaperista kuin korona-aikana konsanaan.


Ammatillinen koulutus ei ole metsäteollisuudelle mikään vähäpätöinen juttu, sillä yli puolet alan työntekijöistä on suorittanut korkeimmillaan toisen asteen tutkinnon – yleensä amiksen. Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavaa työvoimaa. Tällä hetkellä tavoite ei vaikuta täyttyvän kaikilta osin: yritykset kärsivät osaajapulasta ja rekrytointihaasteita kokee 75 % toimipaikoista. Erityisesti tekniikan alan osaajista on pula. Samaan aikaan suuri määrä opiskelijoita valmistuu ilman tietoa tulevasta työpaikasta. Ristiriidan taustalla on ainakin osittain se, että ammatillisen koulutuksen tuottama osaaminen ei vastaa työnantajien tarpeita ja osaamisen taso on yleisesti laskenut.


Valtion vuoden 2025 budjettiin on ammatilliseen koulutukseen esitetty 120 miljoonan euron sopeutustoimia. Leikkaukset kohdistetaan jo ammatillisen perustutkinnon tai korkeakoulututkinnon suorittaneisiin opiskelijoihin. On hyvä, että peruskoulusta tulevat nuoret ja ilman tutkintoa olevat pyritään rajaamaan leikkausten ulkopuolelle. Metsäteollisuudelle kuitenkin samantasoisen tutkinnon aiemmin suorittaneet sekä alanvaihtajat ovat tärkeää ja motivoitunutta työvoimaa, jonka vahvuutena on nykyään paljon kaivattu moniosaajuus. Sopeutustoimien myötä on vielä aiempaakin tärkeämpää, että joustavia opiskelumuotoja kehitetään jatkuvan oppimisen ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi.



Resursseja ja ansaittua arvostusta ammatilliseen koulutukseen


Miten ammatillista koulutusta sitten voitaisiin kehittää työelämän tarpeisiin vastaavaksi? Laadukkaan ja tarpeisiin vastaavan koulutuksen toteuttaminen ja toteutuminen vaatii toimia niin oppilaitoksilta, opiskelijoilta, päättäjiltä ja virkamiehiltä kuin työelämän edustajiltakin.

Amis on erinomainen vaihtoehto, komeilee peruskoulun päättötodistuksessa rivi kymppejä tai seiskoja.

Opetuksen järjestämiseen – oli se sitten suunnattu peruskoulusta tuleville nuorille tai alanvaihtajille – tarvitaan riittävät resurssit. Resurssien lisäksi aivan yhtä tärkeää on se, millaisena ammatillinen koulutus nähdään yhteiskunnassa: ammatillinen koulutus tuottaa arvokasta osaamista ja koulutukseen päästään, ei päädytä. Amis on erinomainen vaihtoehto käytännönläheisestä työstä kiinnostuneelle nuorelle, komeilee peruskoulun päättötodistuksessa sitten rivi kymppejä tai seiskoja. Ammatillisen koulutuksen puolestapuhujia tarvitaan niin peruskoulun opotunneilla kuin julkisuudessakin, eikä huoltajienkaan asenteiden merkitystä pidä sivuuttaa. Tosiasiat on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, eikä osaamistason laskua tule lakaista maton alle. Sen sijaan tulee korostaa sitä, että kunnialla suoritettujen opintojen jälkeen odottaa usein koulutusta vastaava oman alan työpaikka. Mikä olisikaan parempi motivaattori opintojen suorittamiseen?


Eräs merkittävä valmistumista ja työllistymistä edistävä tekijä on harjoittelumahdollisuuksien riittävyys. Kukaan ei ole metsäkoneenkuljettaja syntyessään, ja jos harjoittelupaikkaa ei opintojen aikana löydy alan yrityksestä, jää kosketus todelliseen työelämään olemattomaksi. Paljon on kiinni opiskelijan omasta aktiivisuudesta, mutta aina sekään ei riitä. Oppilaitoksetkaan eivät hyvistä kontakteista huolimatta voi luoda harjoittelupaikkoja tyhjästä, joten aktiivisuutta ja opiskelijan keskeneräisyyden ymmärtämistä tarvitaan myös työnantajien puolelta.


Digitalisaation ja tekoälyn värittämässä nyky-yhteiskunnassamme ammatillinen koulutus pitää metsäteollisuudessa edelleen pintansa. Uramahdollisuuksia riittää, ja alan työnantajat tekevätkin hartiavoimin töitä viestiäkseen niistä nuorille ja alanvaihtajille. Työntekijöissä määrä ei kuitenkaan korvaa laatua, ja ammatillisen osaamisen tason on säilyttävä myös tulevaisuudessa. Pidetäänhän yhdessä huoli siitä, että ammatillinen koulutus pysyy arvostettuna ja houkuttelevana koulutuspolkuna teollisuuden työtehtäviin!

‍