Metsäsektorilla puhaltaa – jopa harvinaisen lämmin – myötätuuli puun jalostuskäytön lisäämisessä. Hallitusohjelmankin mukaan tavoitteena on monipuolistaa ja lisätä puun vuotuista käyttöä kaikkiaan 15 miljoonalla kuutiometrillä. Samaan hengenvetoon hallitusohjelmassa peräänkuulutetaan metsätilakoon kasvattamista. Hyvä pointti, sillä toimiva metsätilainfra osaltaan tukee kotimaisen puun luotettavaa saatavuutta ja sitä kautta parantaa investointiedellytyksiä. Tilakoon kasvattaminen ei kuitenkaan ole helppo rasti, sillä metsätilojen pirstominen pienempiin osasiin on tavallista sukupolvenvaihdoksissa ja perintöä jaettaessa.
Perhemetsät ovat vuosien saatossa pirstoutuneet pieniksi tiloiksi ja pirstoutuminen uhkaa jatkua. Tilakokonaisuuksia on noin 350 000 ja niiden keskikoko on 30 hehtaaria. Metsänomistajia niillä on reippaasti yli 600 000. Tilakokoa on vuosien mittaan pyritty kasvattamaan lähinnä tilanostajan verotuksessa metsävähennystä lisäämällä, mutta laihoin tuloksin. Tilatarjontaa on vähänlaisesti – eikä siinä ole mitään yllättävää. Toisaalla tilan myyjälle annettavalla verohuojennuksella sukupolvenvaihdoskaupassa halutaan helpottaa tilojen myyntiä perheen sisällä.
Metsätilakoon kasvattamiselta pettää helposti perustukset, jos pirstoutumista ei pystytä hillitsemään. Pirstomista tapahtuu tyypillisesti sukupolvenvaihdostilanteissa sekä perinnönjaoissa. Pelkistetysti pirstomisessa on kyse yhteisomistuksen lopettamisesta tai sen välttämisestä. Otetaan tyyppiesimerkit. Kuolinpesän metsään laitetaan rajat maastoon ja jaetaan perinnönjaossa perillisille omiksi metsäpalstoiksi. Tavallinen on myös tilanne, jossa sisarusten yhteisomistus yhtymänä tulee tiensä päähän ja se lopetetaan jakamalla metsä omina palstoina osakkaille. Luopuja voi sukupolvenvaihdoksessa yhteisomistuksen välttämiseksi myös luovuttaa kullekin lapselleen oman metsäpalstan. Melkoisesti on siis tilanteita altistua tilojen pilkkomiseen.
Metsätilojen pirstoutumisen problematiikka on monisyinen. Esimerkiksi metsätilan luovuttaminen sisarusten yhteisomistukseen yhtymäksi on monessa perheessä ollut ratkaisu tasapuolisuuden hoitamiseksi. Siinä vaiheessa on ehkä ajateltu, että yhtymänä vältettiin myös tilan pirstoutuminen. Yhtymässä on usein kuitenkin kyse välitilasta, kunnes se tulee tiensä päähän. Jotta yhtymän metsätilakokonaisuus ei yhteisomistusta lopetettaessa pirstoudu, tulee osakkailla käytännössä olla valmiudet käydä kauppaa tilojen määräosista. Eli tarvitaan yksimielisyys kauppahinnasta ja ostajasta sekä muilta osakkailta valmius myydä osuutensa.
Sitten vihdoinkin otsikkoasiaan. Etenkin suuret metsätilakokonaisuudet ovat sukupolvenvaihdoksessa riskialttiita pirstoutumiselle. Niissä varallisuusarvot nousevat helposti korkeiksi, eikä kukaan sisaruksista ole välttämättä halukas sitomaan pääomia metsätilan ostoon – hankkimalla tila niin sanotusti yksiin käsiin. Kyse olisi esimerkiksi lahjanluonteisesta kaupasta, jossa kauppahinnalla hoidettaisiin tilasta kanssasisarusten perintöoikeudelliset hyvitysvaateet sisarosuuskorvauksina. Usein metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa vanhempien tarkoitus on sitä paitsi lisätä lastensa varallisuutta. Se käy helposti antamalla omaisuutta lahjana, esimerkiksi metsää tasapuolisesti kaikille sisaruksille.
Tehokas keino pirstomisen torjumiseen suuremmissa perhemetsissä on yhteismetsämuotoinen omistus – vaikkapa kokoluokassa, jossa hehtaareita on yli sata. Sukupolvenvaihdoksessa yhteismetsän osuuksia voidaan esimerkiksi lahjoittaa nuoremmalle polvelle tasapuolisesti ja jakaa perinnönjaossa tiloja pirstomatta, eli metsäalueisiin puuttumatta.
Yhteismetsä on kiinteistöille kuuluva yhteinen alue ja omistusmuotona metsätalouden harjoittamiseen räätälöity yritysmuoto. Sillä on muun muassa oikeushenkilöllisyys, osakkaan rajoitettu vastuu, toiminnan tarkoituksena kestävän metsätalouden harjoittaminen, mahdollisuus metsävähennykseen ja päätöksenteossa enemmistöperiaate. Päätökset voidaan siis tehokkaasti tehdä laajassakin osakaskunnassa. Yhteismetsän osuudet ovat kiinteistöomistusta ja niiden kautta välittyy osakkuusasema yhteismetsään. Päätöksenteko metsänhoidosta ja puun myynneistä voidaan järjestää toimitsija- tai hoitokuntamallilla perheosakkaiden toimesta tai käyttämällä vaikkapa ulkopuolista ammattilaista. Yhteismetsään voidaan kiinteistötoimituksessa myös liittää uusia metsäalueita liitettävälle kiinteistölle annettavia osuuksia vastaan – ja ilman veroseuraamuksia. Yhteismetsässä on etuja ja ominaisuuksia, joista osaa ei löydy hakemalla eri yhtiömuodoistakaan.
Metsänomistajat päättävät itse metsänsä tulevaisuudesta. Esimerkiksi siitä, välttyykö tila pirstoutumiselta. Hallitusohjelma peräänkuuluttaa metsätilakoon kasvua, sukupolvenvaihdosten edistämistä ja yrittäjämäistä metsätaloutta. Taloustieteessä yritystä pidetään tapana järjestää liiketoiminta tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Moni isojen tilojen metsänomistaja suunnittelee organisoivansa metsätalouden yritystoiminnan perustamalla suvun metsistä yhteismetsän. Ratkaisuihin vaikuttavat kuitenkin monet tekijät. Eikä vähiten sukupolvenvaihdoksen verotus.
Hallitusohjelmassa puhutaan metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottamisesta. Yhteismetsä voi pahimmillaan myös menettää metsänomistajien silmissä nykyisen statuksen metsätalouden harjoittamiseen räätälöitynä omistusmuotona, elleivät eri metsänomistusmuodot ole sukupolvenvaihdoksen helpottamisessa keskenään samassa asemassa. Aktiiviseen – taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään – metsän käyttöön tarvitaan pitkässä juoksussa erilaisissa tilanteissa toimivia metsänomistusmuotoja – kuten henkilöomistuksen lisäksi myös yhteismetsät. Tilakoon kasvattaminen ja pirstomisen ehkäisy ei ole pikajuoksu vaan maraton.
