Ennallistamisella tarkoitetaan luonnon tilan parantamista suojelualueilla ja niiden ulkopuolella.​ Kukin jäsenvaltio laatii parhaillaan omaan ennallistamissuunnitelmaansa. Ennallistaminen koskee Suomessa 68 luontotyyppiä, joista metsätaloudelle merkittäviä ovat boreaaliset luonnonmetsät, lehdot, harjumetsät ja puustoiset suot. ​

Metsäsektori tekee jo nyt merkittäviä toimia luonnon tilan parantamiseksi, kuten säästöpuut, suojavyöhykkeet, lahopuut ja puuston monilajisuus talousmetsissä. Ennallistaminen, eli luonnon tilan parantaminen, on tärkeää ja oikein toteutettuna se vahvistaa luontoamme ja kilpailukykyämme. ​

Heikentyneen luonnon tilan parantaminen ja aktiivinen metsätalous on yhteensovitettavissa

Metsäteollisuus ry on tuonut esiin, että suunnitelman toimeenpanon lähtökohtana tulee olla heikentyneen luonnon tilan parantaminen ja aktiivisen metsätalouden on yhteensovittaminen.​ Tiedämme, että metsien elinvoima vahvistuu oikea-aikaisella metsän- ja luonnonhoidolla, mikä auttaa myös sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.  ​

Metsäteollisuudelle kotimaisen puuraaka-aineen häiriötön saatavuus on toiminnan elinehto ja se tulee ottaa huomioon suunnitelmassa. Myös ennallistamissuunnitelmassa sovitut toimenpiteet ovat tärkeää mitoittaa todellisten resurssien mukaan.

Suomen ennallistamissuunnitelman reunaehdot

Suomen ennallistamissuunnitelmaan laaditaan tiukassa aikataulussa lukuisissa asiantuntijatyöryhmissä ja poliittisen ohjausryhmän ohjauksessa. Ohjausryhmä on laatinut työlle reunaehdot, joiden sisään kansallinen suunnitelma tulee saada. Suunnitelman ytimenä on luonnonarvot ja kilpailukyky. Suunnitelmassa pyritään pääsääntöisesti monivaikutteisiin toimiin. Esimerkiksi aluetta voidaan hyödyntää talouskäytössä ja samalla parantaa luonnon tilaa. Suunnitelmassa yhteensovitetaan ennallistamistavoitteet, elinkeinovaikutukset ja Suomen yritysten kilpailukyky. ​ Erilaisia vaihtoehtoja tullaan arvioimaan ja ottamaan huomioon niiden suorat ja välilliset kustannukset, huoltovarmuus sekä omavaraisuus.​

Luontotyyppien suotuisaa viitealan vertailuarvoksi on linjattu otettavaksi lähtökohtaisesti luontotyyppien pinta-alat vuonna 1995. ​Tämä valinta vaikuttaa luontotyypin palautettavan pinta-alan määrään. Laajapinta-alaisten/merkittävimpien metsäisten direktiiviluontotyyppien määritelmiä tarkastellaan uudelleen ja haetaan selkeyttä Natura-verkoston ulkopuolisten alueiden tulkinnoille.

Reunaehdoissa on myös otettu kantaa toteutuksen kustannustehokkuuteen julkisen rahoituksen käytössä.​ Monipuolisia rahoitusratkaisuja etsitään myös yksityisestä rahoituksesta toimeenpanon varmistamiseksi.​

Ohjausryhmän linjaamat reunaehdot antavat hyvät raamit toteuttamiskelpoisen suunnitelman laadintaan, joka samalla vahvistaa luonnon tilaa ja Suomen metsäteollisuuden kilpailukykyä. Lähellekään valmista ei vielä ole, joten lukuisia tärkeitä