Tuottavuuden merkittävä parantaminen on elinehto teollisuuden ja Suomen menestykselle. Metsäteollisuus on toiminut edelläkävijänä työelämän uudistamisessa ja siirtynyt työehtoja määriteltäessä valtakunnallisista toimialakohtaisista työehtosopimuksista yritys- ja liiketoimintakohtaisiin ratkaisuihin.
Kustannuskilpailukyvyn kannalta onnistuneimmat ratkaisut tehdään yrityksissä, joissa voidaan parhaiten huomioida kulloisetkin markkina- ja liiketoimintatilanteet. Työelämän lainsäädännön tulisi luoda paremmat edellytykset tälle tuottavuutta parantavalle kehitykselle. Voimassa oleva työlainsäädäntö asettaa kuitenkin tarpeettomia esteitä paikalliselle sopimiselle eikä huomioi yrityskohtaisia tarpeita. Mahdollisimman laaja paikallinen sopiminen huomioi paremmin myös työntekijöiden tarpeita.
Työlainsäädännön pakottavat tai puolipakottavat määräykset eivät saa olla este yrityskohtaiselle paikalliselle sopimiselle. Suomen työlainsäädäntö tulee käydä laajasti läpi ja arvioida säännös säännökseltä, missä määrin oikeutta paikalliseen sopimiseen voidaan lisätä. Arvioinnin lähtökohtana tulee olla, että nykyistä huomattavasti suurempi osa asioista tulee olla sovittavissa yritys-, työpaikka- ja työntekijäkohtaisesti.
Suomen työlainsäädäntö tulee käydä laajasti läpi ja arvioida säännös säännökseltä, missä määrin oikeutta paikalliseen sopimiseen voidaan lisätä.
Puolipakottavista säännöksistä tulisi poistaa valtakunnallisuusedellytykset. Esimerkiksi vuosilomalain määräyksistä toisin sopiminen on nykyisellään työehtosopimuksin mahdollistettu vain valtakunnallisille työnantaja- ja työntekijäliitoille. Toisin sanoen yritys ei voi yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa sopia vuosiloman antamisen tarkoituksenmukaisia tapoja yhdessä henkilöstön kanssa.
Muutamia vuosia sitten uudistetussa työaikalaissa työajan enimmäismäärän tarkastelujakson pidentäminen neljästä kuukaudesta kalenterivuoteen perustuu yhtä lailla vain valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäliittojen sopimiskompetenssiin. Sama koskee työaikalain sunnuntaikorotuksesta toisin sopimista.
Edellä mainitut esimerkit kuvaavat erittäin hyvin tilanteita, joissa lainsäädäntö estää tarkoituksenmukaisen paikallisen sopimisen toteuttamisen, vaikka se olisi molempien paikallisten osapuolten eli yrityksen ja sen henkilöstön yhteinen tahto. Valtakunnallisuusedellytyksen poistaminen mahdollistaisi yrityksen ja henkilöstön kannalta toimivat vuosiloman antamiseen liittyvät järjestelyt ja järkevät työtuntijärjestelmän toteuttamistavat niin työajan enimmäismäärien tarkastelun kuin arkipyhäviikkojen työaikasuunnitelmienkin osalta.
Keskitetty työehdoista sopiminen ei vastaa yritysten eikä sen henkilöstön tarpeisiin.
Keskitetty työehdoista sopiminen ei vastaa yritysten eikä sen henkilöstön tarpeisiin. Uudistuvassa työelämässä täysin tarpeettomat esteet tulee poistaa lainsäädännöstä. Paikallisille osapuolille on annettava aito ja mahdollisimman laaja mahdollisuus sopia asioista kussakin tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla.
