EU:n ilmastopolitiikka ja -tavoitteet ovat kunnianhimoisia – ja niin pitää ollakin. Metsäteollisuus tekee omalta osaltaan tästä kunnianhimosta todellisuutta kirittämällä metsien elinvoimaa ja valmistamalla tuotteita, jotka varastoivat biopohjaista hiiltä ja korvaavat fossiili-intensiivisiä vaihtoehtoja. Kotimaisiin uusiutuviin raaka-aineisiin, erityisesti puuhun, perustuva teollisuus vahvistaa niin Suomen kuin koko Euroopan omavaraisuutta, resilienssiä, taloutta ja työllisyyttä.
Mutta metsien elinvoima ei synny itsestään – se vaatii tekoja. Passiivisuus metsien hoidossa heikentäisi sekä ilmasto- että taloushyötyjä. Toiminnan sääntelyä tulisi myös uudistaa.
Jotta biotalouden vahvuudet voidaan hyödyntää EU:n 2040-ilmastotavoitteiden toteuttamisessa ja LULUCF-sääntelyn uudistuksessa, esitämme neljä keskeistä näkökulmaa päätöksenteon tueksi.
1. Tavoitteissa pitää olla liikkumavaraa
LULUCF-tavoite tulee asettaa ohjeellisena vaihteluvälinä, ei desimaalien tarkkuudella. Tämä siksi, että yksityiskohtaiseen sääntelyyn perustuva nykykehikko on kannustanut lähinnä akateemiseen miekkailuun eikä niinkään metsien kasvun ja elinvoimaisuuden parantamiseen. Tulevan LULUCF-kehikon tulisi myös paremmin tunnistaa maankäyttösektorin luontaiset epävarmuudet.
2. Jäsenvaltioiden luvut on saatava luotettaviksi ja vertailukelpoisiksi
EU-tason sääntelyn uskottavuus edellyttää, että jäsenmaiden hiilinieluja koskeva data on luotettavaa, vertailukelpoista ja ajantasaista. Nyt näin ei ole. Nykyisessä mallissa jäsenvaltion kehittävät laskentaansa omissa aikatauluissaan, minkä takia eri valtioiden lukujen vertaileminen ei ole mahdollista.
3. Selkeät ja kattavat joustot luonnonvoimien varalle
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa maankäyttösektorilla päästöjä, joiden syntyä ei voida täysin estää. Siksi tarvitaan joustomekanismeja ja force majeure -periaatteita metsätuhojen varalta sekä ottamaan huomioon turvemaiden vääjäämätön päästökasvu. Nielun alijäämää ei myöskään saa siirtää muille sektoreille. Joustot ovat välttämättömiä erityisesti metsäisille maille kuten Suomelle.
4. Ilmastopolitiikan tulee tukea aktiivista metsätaloutta ja kotimaista biotaloutta
EU:n ohjauksen tulee olla yhdenmukaista biotalouden, Clean Industrial Dealin, “Made in Europe” -agendan ja Suomen kilpailukyvyn tavoitteiden kanssa. Puupohjaisten tuotteiden mahdollisuutta korvata uusiutumattomia materiaaleja tulisi painottaa nykyistä enemmän ja puutuotteiden hiilivarastohyödyt tulisi huomioida laajasti. Samalla jäsenvaltioita tulee kannustaa parantamaan metsien elinvoimaa, kasvua ja käyttöä omien kansallisten olosuhteidensa mukaisesti sekä samanaikaisesti vähentämään metsäkatoa ja lisäämään metsäpinta-alaa.
Miksi tämä kaikki on tärkeää? Siksi, että LULUCF-kehys ei ole vain ilmastopolitiikkaa – se voi määrittää Euroopan kestävää tulevaisuutta. Aktiivisuus metsissä ei ainoastaan tuo ilmastohyötyjä, se myös luo työpaikkoja, huoltovarmuutta ja kilpailukykyä. Suomen kannalta tämän tulisi tarkoittaa EU-päätöksenteossa reipasta vaikuttamista sen puolesta, että metsien ilmastohyödyt ja puun kestävä käyttö nähdään ratkaisuina, eivät ongelmina.